keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Vaeltamista

Päästiin Nayorosta autokyydillä Asahikawaan. Oli ihan kivaa vaihtelua istua autossa, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin 75km. Asahikawasta lähdettiin kaupan jälkeen suoraan kohti Daisetsuzanin luonnonpuistoa. Matka otti kaksi päivää, koska ensimmäisenä päivänä päästiin polkemaan vasta 1 jälkeen. Asahikawasta eteenpäin matka oli koko ajan ylämäkeä. Ensimmäiset 30km loivaa ja viimeiset 15km jyrkkää. Huomasin kuitenkin, että ylöspäin pääsee todella paljon helpommin nyt kuin reissun alussa ja taukoja ei tarvinut pitää läheskään yhtä paljon kuin ennen.


Maisemaan maastoutumista

Päästiin Asahidaken, Hokkaidon suurin vuori, viereen aamupäivästä ja otettiin leirintäalueelta kahdeksi yöksi majoitus. Oli aluksi tarkoitus tehdä 5:n päivän vaellus, mutta varusteet pettivät. Jälkeen päin ajateltuna ihan hyvä että ei lähdetty edes yrittämään. Leirintäalueella törmättiin ameriikanpoikaan nimeltä Peter. Peter on aito hippi, ikää 58 vuotta ja matkustellut viimeset 40 vuotta ympäri maailmaa. Hän käy töissä puoli vuotta ja matkustaa toisen puolikkaan. Hieno elämäntapa, vaikka itsekin mietti omia valintojaan elämästä.


Peter ja Ile laskeutumassa Asahidakelta

Lähdettiin toisena aamuna Peterin kanssa kiipeämään Asahidakea. Maisemat olivat jotakin ihan törkeän hienoa. Huipulta tosin ei nähnyt mitään, koska oltiin pilvien keskellä. Tehtiin huipun jälkeen vielä noin 10km lenkki, ennenkuin mentiin takaisin leirintäalueelle. Matkalla törmättiin 2 tyttöön, joista toinen oli yllätysyllätys suomalainen. Hekin olivat menossa leirintäalueelle, jossa sitten myöhemmin nähtiin ja syötiin iltapalaa yhdessä.


Nuudelit maistuu Ullalle ja Marialle

Seuraavan aamuna lähdettiin takaisin kohti Sapporoa. Matkaa oli 190km, joka oli tarkoitus polkea kahdessa päivässä. Herätessä huomasin, että jalat ovat edellisen päivän jäljiltä kipeämmät kuin kertaakaan aikasemmin koko reissulla. Pyöräily kuitenkin onnistui, koska käytössä ovat eri lihakset. Päästiin takaisin Asahikawaan 1.5 tunnissa, vaikka matkaa oli 50km. Kertoo jotain alamäestä ja myötätuulesta. Lähdettiin Asahikawasta polkemaan pyöräilytietä pitkin. Tien piti mennä suoraan Sapporoon, mutta se loppui 20km jälkeen, joten jatkettiin matkaa tutusti maantiellä.


Huipulta on huiput maisemat

Fukagawan kohdilla Ilkalta räjähti takavaihtaja ja -vanne, mutta siitä voitte varmasti lukea enemmän Ilen blogista. Talutettiin pyörät juna-asemalle, josta Ile sitten hyppäsi Sapporon junaan ja minä otin teltan haltuun ja menin nukkumaan joen viereen. Seuraavan aamuna heräsin ja huomasin, että en voinut taittaa nilkkoja, koska pohkeet olivat älyttömän kipeät, johtuen vaelluksesta. Lähdin kuitenkin polkemaan kohti Sapporoa, johon oli matkaa yli 100km. Löysin joelta pyöräilytien, jota pääsin kulkemaan taas jotakin 20km. Tällä kertaa tie oli kasvanut umpeen ja piti lähteä jälleen polkemaan maantielle. Onneksi maantie oli 2-kaistainen ja sillä oli leveä reinusta, jossa oli hyvä mennä. Ainoa ongelma matkalla oli vastatuuli, se oli naurettavan kova ja puski suoraan edestä. Ei ole mukava polkea, kun joutuu tekemään töitä myös alamäkeen. Sain kuitenkin matkaa alle nopeasti ja päästin, että menen Sapporoon yhdessä päivässä. Loppuen lopuksi matkaa kertyi 120km, josta 70km oli vasta-, 30km sivu- ja 20km myötätuulta.


Asahidake, näyttää niin matalalta.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Hokkaidoa ympäri

Vietettiin Sapporossa yhteensä 4 päivää. Toisiksi viimeseinä päivänä käytiin Suomen kurssilla, jossa oli muutama suomalainen vaihtari, Ulla ja Jarkko ja 4 japanilaista opiskelijaa. Tunnin jälkeen sitten opettaja, Aki, pyysi meidät yhdelle oluelle pystybaariin. No illan kuvio menee lyhyesti näin; pystybaarissa olutta ja ruokaa naamariin, josta siirtyminen irkkupubiin viskille, viskien jälkeen kaupasta viinit mukaan karaokeboksiin, josta sitten Chizurun luokse 6 aikaan aamulla. Hauska ilta oli, ei siitä pääse mihinkään. Seuraava päivä menikin sitten krapulaa potiessa ja valmistautuessa seuraavan päivän polkemiseen.


Chizuru ja asunto

Lähdettiin Sapporosta kohti Wakkanaita, jonka lähellä sijaistee Japanin pohjoisin piste, Cape Soya. Ilkka oli kysellyt paikallisilta eri reiteistä ja päätettiin lähteä rannikkoa pitkin, vaikka siinä nousi 1500m vuori. Paikalliset osasivat kertoa, että se on kokonaan tasaista. No miten kävi? Ensimmäiset kaksi päivää poljettiin melkolailla ylämäkeen, vaikkakin vuorten läpi meni yli 10km tunneleita. Maisemat tosin olivat hienoja ja onhan noihin mäkiinkin jo tottunut.


Kuva

Vuorien jälkeen herättiin seuraavan aamuna sateeseen ja polkemiset jäivät vähän vähemmälle. Pahimmat sateet täällä yleensä helpottaa puolen päivän jälkeen, jonka jälkee on mahdollista lähteä polkemaan. Vettä kuitenkin tuli sitten heti kerralla 2 päivää ja matkaa näille päiville tuli yhteensä vain 90km. Sade helpotti loppu kolmantena päivänä ja päästiin aamulla kuivaamaan kastuneita vaatteita ja telttaa. Suunnaksi otettiin Wakkanai ja Cape Soya, jossa käytiin ottamassa muutama pakollinen turistikuva.


Sateen jälkeen ilma on raikas


Maaseutua. Harvinaisen tasaista

Cape Soyalta meillä alkoi kotimatka. Paikkoja joissa on tarkoitus käydä on enää jäljellä vain 1, Daisetsuzan kansallispuisto. Kansallispuiston jälkeen lähdetään Sapporon kautta takaisin kohti Tokiota. Meillä oli tarkotus tehdä Daisetsuzanissa 5 päivän vaellus, mutta kuultiin että vuorilla on tähän aikaan alle 5 astetta lämmintä öisin ja myrskyt ovat myös mahdollisia. Varusteet vaan eivät yksinkertaisesti riitä. Kummankin makuupussit ovat 5 vuoden takaiselta interraililta ja niiden kanssa tulee kylmä jo yli 10 asteessa. Nyt tarkoituksena on mennä kansallispuiston viereisille leirintäalueille ja tehdä sieltä muutama päiväreissu vuoristoon.

Käytiin Japanin Nuorgamissa

Tultiin eilen illalla Nayoroon, jossa meille oli järjestetty majoitus yhden Suomen opiskelijan luota. Asumme nyt pari päivää hautaustoimiston yläkerrassa ja lepäilemme. Tarkoituksena on auttaa isäntää partioleirin järjestelyissä, tavaran pakkausta ja kaupassa käyntiä.


Lepohetki

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Sapporo

Tultiin Sapporoon toissa päivänä. Matkaa satamasta tänne tuli reilu 60 tuskaista kilometriä. Pyörätie oli hyvässä kunnossa ja maasto tasaista, mutta vastatuuli oli ihan naurettava koko matkan. Perille kuitenkin päästiin, vaikkakin väsymys alkoi painaa. Yö vietettiin tuttuun tapaan sillan alla. Tällä kertaa taisi olla lähinnä suurkaupungin keskustaa vietetty yö. Vettä alkoi myös tulla jossakin kohti yötä ja sitä tuli koko seuraava päivä.


Ihme ravintola, piti ruuatki ite kokata

Mentiin käymään Sapporon juna-aseman turisti-infossa, josta Ilkka sitten tunnistettiin Erkin veljeksi. Saatiin yöpaikka Chizurun luota, joka on ollut samalla Suomen kurssilla Erkin kanssa. Sisämajoitushan tietysti kelpaa ja saatiin vielä pyykitkin pestyä. Kiitoksia erittäin paljon Chizurulle kaikesta.


10 kerrosta riittää just ja just


Mitäpä Sapporoon? Sapporohan on uusi kaupunki, jossa ei ole oikeastaan mitään nähtävää turisteille, ainakaan mitään vanhaa. Käytiin tosin katsomassa Sapporon paras nähtävyys, kellotorni. Kuvat kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Käytiin ostamassa tulevaa vaellusta varten topografinen kartta ja vesisuodatin, joka suodattaa kivasti pois Hokkaidoin puroissa vaanivat Echinococcuksen munat.



"The most disapointting sight in Japan"

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kohti Hokkaidoa

Nukuttiin Hiroshiman juna-aseman edessä pienet pumpeliunet, eli teltan lisäpohja alustaksi ja unta palloon. Asema aukes klo 05:20, jonka jälkeen suoraan sisään ja etsimään omaa laituria. Junassa ei ollut ongelmia pyörien kanssa, ne pystyi jättämään penkkien taakse tai käytävälle.



Yövyttiin rannikon tuntumassa, uimassa piti käydä

Meillä oli junan vaihto Tokiossa, mutta jäätiin sitten läpällä pois edellisellä pysäkillä. Vaihtoaikaa oli varattu reilu 20min, joten kiirettä puski päästä oikealle asemalle ja löytää vielä oikea juna. Päästiin Tokion asemalle noin 15min ennen junan lähtöä. Siellä sitten kivasti porrastreeniä kaikki kamat, pyörä mukaan lukien, kainalossa. Pienen seikkailun ja väärien ohjeiden jälkeen päästiin lopulta oikealle junalle ja aikaakin jäi reilusti, 3min. Loppu matka menikin sitten ilman ongelmia ja päästiin Moriokaan aikataulussa.

Moriokasta sitten kaupan kautta kohti leirintäaluetta, jossa oli tarkotus pitää välipäivä tai kaksi. Maisemat muuttuvat pohjoisessa kotoisiksi, havupuita, niittyjä ja viljapeltoja. Oli mukavaa vaihtelua polkea oikeasti rauhallisia teitä. Jäätiin ensimmäiseksi yöksi lähelle leirintäaluetta yöksi, jotta ei tarvinut maksaa ylimääräisestä yöstä. Aamulla vuoristossa raikui taas jotain ilmoitusta Japanin murteella ja hetken päästä viereen pysähtyi auto, joka ilmoitti, että alueella on nähty karhu pentunsa kanssa. Päästiin sitten 5km myöhemmin leirintäalueelle, mutta siellä ihmiset opastivat meitä väärin, joten tehtiin sitten vielä 8km ylimääräinen ylämäkitreeni ennen lepopäivää.



Ketjut petti

Pidettiin Moriokan lähellä vuoristossa 1½ lepopäivää. Ei tehty puhtaasti mitään. Pestiin astioita, makuualustat ja luettiin kirjoja. Yritettiin myös ottaa aurinkoa, mutta hommasta ei tullut mitään muutaku iso hikilammikko alustalle 20min aikana. Eiköhän noista rusketusrajoista pääse Suomessa melko nopeasti sitten eroon.

Eilen lähtettiin polkemaan kohti rannikkoa. Ensimmäisenä päivänä päästiin rullaamaan melkein koko päivä japanilaisen köllykän kanssa, joka oli kiertänyt Japania 3kk pyörällä. Matkaa oli kertynyt 4700km, mikä on jo ihan kunnioitettava suoritus. Ongelmana oli ihan törkeä kielimuuri, tyttö puhui yhtä paljon Lontoota ku me Japania.

Viime yö vietettiin tuttuun tapaan joen rannalla. Alkuillasta kaikki näytti hyvältä ja pistettiin nukkumaan hyvissä ajoin. Yöllä kuitenkin sade herätti siinä 1 aikoihin ja huomasin, että penkki oli ilman suojapussia. Ei auttanut ku käydä laittamassa penkki suojan alle, että kulkemisesta tulee jotain jatkossakin. Vettä tuli sitten kaatamalla vaikka kuinka pitkään ja alettiin jo epäilemään joen vetokykyä. Päätettiin siirtää teltta lähellä olevan leikkipuiston katoksen alle. Kamat kasaan teltassa ja kenkiä jalkaan. Kenkiä ottaessa huomasin, että teltta oli 5cm syvässä lätäkössä, oikeaan aikaan vaihdettiin teltan paikkaa. Telttavalinta on ilmeisesti ollut ihan hyvä. Nykyisten kokomusten perusteella voin suositella Marmotin Limelightia, ainakin kesäkäyttöön.

Tänään heräiltiin 6 aikaan ja syötiin aamupala, jonka jälkeen lähdettiin polkemaan vieläkin jatkuvaan vesisateeseen. Matkaa satamaan tuli vain noin 30km, joka ei sinänsä ole hirveän paha matka. Sadetakin hyödystä en ole vieläkään täysin varma, koska takki oli sisältä yhtä märkä kuin ulkoa. Erona on vaan se, että sisällä kosteus on hikeä ja ulkona vettä. Vielä ois 10 tuntia aikaa ennen lautan lähtöä kohti Hokkaidoa. Onneksi on internetin ihmeellinen taikamaailma käytössä.

Tänään myös vaihtuu kartturi, meike on luovinut meidät 90% läpi alkumatkan, joten vaihdetaan nyt vuoroa. Saa nähdä miten Ileltä irtoaa tuo kartan ja tieviittojen lukeminen. Toisaalta homman ei pitäisi olla hirveän haastavaa Hokkaidossa, jossa kulkee 3 isoa tietä ja pienetkin menevät aina samaan suuntaan ison kanssa.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Hiroshima

Päästiin Hiroshimaan 4 päivän polkemisen jälkeen. Eipä juuri mitään kerrottavaa edeltäneistä päivistä, pelkkää polkemista. Välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Pääsin myös uimaan mereen ensimmäistä kertaa, Ile ei uskaltanut ku oli vähän ruohoa rannassa.

Hiroshimassa ollaan käyty tsekkaan a-bomb mestat, muttei mitään muuta. Kohta Onseniin pesulle. Huomenna aamulla klo 0628 lähtee täältä juna kohti Tokiota, josta sitten vaihdon jälkeen suunta pohjoiseen, Hokkaidoa kohti. Junan päätepysäkkinä toimii Morioka, josta sitten pyörät alle ja rantaan etsimään sopivaa lauttaa Hokkaidon puolelle. Hokkaidossa sitten suunta kohti Sapporoa.


Tuliset paikat vuonna 1945.



Budjetista sen verran, että ollaan puotettu päiväbudjettia johonkin 10e/päivä. Tuolla rahalla nyt ei osteta mitään muutaku ruokaa. Itellä kusi tänään ku joutu ostaan patterin sykemittariin. Tietysti käytetään enemmän ku käydään onseneissa ja pestään pyykkiä, mutta homman tarkotus on säästää rahaa. Ostettiin tosiaan tänään junaliput, jotka makso noin 240e. Tommosen summan jo huomaa ihan kunnolla matkakassassa, vaikka onhan noihin aina varauduttu.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Beppu

Tultiin Beppuun toissapäivänä Yawatahamasta lautalla. Lauttaa varten piti pakata pyörät kasseihin, että ne saa viedä ilmaiseksi sisään. Ostettiin pyöräkassit Kobesta, jossa sattui olemaan halpoja ja riittävän isoja. Pyörät meni just ja just kasseihin, jotain kertoo tiukkuudesta se, että piti tyhjentää takarenkaista paineet, että saatiin mahtumaan. Lipun myyjät eivät uskoneet millään, että meillä ei ole pyöriä pakkaamatta ennenku hain oman pyöräni lippuluukulle paketissa. Säästettiin 10e ja ihan tulevaa junamatkaa varten pyörät pitää olla pussissa.

Pyörät ja kamat lautalla

Beppuun päästiin ja pyörät kasailtiin. Täytyy se sanoa, että Ile ei ole mikään tekniikan ihmelapsi ja sitä tuli auttamaan etutelineen asennuksessa joku vanha paikallinen mies, ku homma ei oikein onnistunut. Bepussa tuttuun tapaan nokka kohti asemaa ja turisti-infoa, josta tarpeelliset tiedot kartalle. Meidät ohjattiin nukkumaan rannalle tai Bepun keskuspuistoon. Ensimmäinen yö oltiin rannalla, johon tuli keskustasta matkaa 5km.

Ensimmäisenä välipäivänä tarkotus oli käydä pesulla onsenissa ja pestä pyykkiä. Koko yön ja aamun tuli vettä, minkä takia ei lähdetty tekemään isompia suunnitelmia. Onsenina toimi tällä kertaa 1e maksava paikka, jossa oli ihan törkeän kuumaa vettä. Mukava paikka silti, löytyi kaikki tarpeellinen, peili ja kylmää vettä. Siitä suoraan vaan pyykkiä pesemään ja hengailemaan kaupungille. Ei tehty mitään muuta mainittavaa koko päivänä. Illasta suunnaksi otettiin Bepun keskuspuisto, josta oli tarkotus löytää sitten yöpaikka. Sieltähän se sitten myös löytyi pienen hakemisen jälkeen. Teltta pystyyn ja untapalloon.

Toisena lepopäivänä lähdettiin aamupalan jälkeen polkemaan kohti luonnon onsenia, johon kartan mukaan oli matkaa noin 5km. Kohta huomattiin, että koko matka oli hirveää ylämäkeä. Aurinko paistoi ja hiki virtasi. Päästiin onsenille sitten 8.5km nousun jälkeen. Onsen tuli suoraan maasta ja se haisi rikille. Pohjassa olevat kivet olivat valkoisia yms. Onsenin jälkeen lasketeltiin takaisin Beppuun ja syötiin trangiapäivällinen. Tavattiin 5 hengen suomalainen seurue joiden kanssa on vielä tarkotus mennä nauttimaan sushit pyörivään sushiravintolaan.

Ulkoilma Onsen

Huomenna lähdettään sitten suhauttelemaan kohti Hiroshimaa, josta on tarkotus ottaa juna alle ja pöräyttää kohti Hokkaidoa, juna on kyllä helvetin kallis, mutta pakko ottaa, ettei lopu aika kesken. Tässä tänään tulee ensimmäinen kuukausi täyteen ja enää on 1½ jäljellä, ennenku pitäs taas Tokion katuja päästä tarpomaan.

Jotain voisi kirjottaa Japanin ruokakulttuurista. Itsellä nyt ei varsinaisesti ole hirveästi kokemusta hommasta, koska eletään budjetilla ja ravintolat ovat yleensä överi hintaisia. Täällä syödään pääsääntöisesti riisiä ja nuudeleita. Lihoja on yhtälailla tarjolla kun suomessa, sikaa, possua ja kanaa. Mereneläviä tosin on sitten aina miljoonaa erilaista. Perusateria on joko nuudelikeitto tai riisiruoka. Nuudelikeitossa (Ramen) on muutama pala lihaa ja herkullinen keittopohja, jota ilmeisesti tehdään parikin päivää. Riisimätössä on paljon riisiä ja muutama suikale lihaa. Yleensä joka ruokaan lisätään ruohosipulia (tms) ja inkivääriä oman maun mukaan. Käytiin eilen testaamassa pyörivää sushiravintolaa, jossa sushi oli tärkeän hyvää. Hintaa oli 1e / 2palaa, mikä on suhteellisen edullista. Kaloja ei tarvinut edes pureskella, koska ne suli suussa. Raaka mustekala kuitenkin pisti vähän hanttiin, mutta onneksi vielä tässä vaiheessa elämää on tuo purukalusto jossakin kunnossa.

Hedelmät ja vihannekset ovat täällä ihan naurettavan kalliita. Yksittäinen omena tai appelsiini maksaa +-euron, 5kg meloni maksaa 15e. Tästä syystä hedelmät tulee syötyä purkista, jotka ovat jo ihan inhimillisissä hinnoissa.

Me syödään yleensä aamupala ja iltapala omasta katukeittiöstä, eli pääsääntöisesti nuudeleita, tonnikalaa, tofua ja kananmunaa. Sillon tällön ostetaan myös nakkeja hodareita varten tai korvataan nuudelit riisillä. Päivällinen syödään 80% ajasta Sukiyassa, josta saa halpaa riisiruokaa. Perushinta annokselle on 3.5e. Annoksiin saa myös lisähinnasta raakaa munaa, tofua, muutamaa eri keittoa tai pienen salaatin, lisähintaa tulee noin euro.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Matkaseuraa

Käytiin sitten 21.6 maantaina pyörähtämässä Narassa, Japanin ensimmäisessä pysyvässä pääkaupungissa. Siellä on paljon kulttuuria, eli temppeleitä. Ei ihan valtavasti nyt ollut kulttuurifiilis kahden päivän kävelemisen ja Kioton jälkeen, joten jätettiin temppeleiden maksut maksamatta. Käytiin kuitenkin syöttämässä peuroja, joita on Naran keskellä olevassa puistossa paljon. Pidettiin muutenkin vähän rennompi päivä jotta vähän palautus kävelemisestä ennen tulevia polkemisia.


Hei olen peura


Seuraavana päivä oli sitten tiedossa ensimmäinen polkupäivä 4 'lepopäivän' jälkeen. Tarkotuksena oli päästä Osakan ja Koben läpi kohti Shikokua. Päästiin helposti Osakaan ja sieltä joen rantaan, jota pitkin pääsee keskustan ohi. Rannassa meni pyöräilytie, jota pitkin lähdettiin sitten polkemaan. Kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että pyöräilytiet voivat olla huonoja, vaikka ollaankin pyörillä liikenteessä. Siellä oli koko ajan esteitä autoja ja skoottereita varten, mutta niistä ei sitten mahtunut menemään pyörällä laukkujen kanssa, olivat suunniteltu tyhjiä pyöriä varten. Osasta piti nostaa pyörä yli, osasta taas pääsi jotenkin kiertämään. Ihan helvetin ärsyttävää tuommonen.


Rakennus Narasta


Osakan jälkeen lähdettiin poljeskelemaan kohti Kobea, joka oli tarkotus ohittaa vielä samana päivänä. Pysähdyttiin täyttämään vesipulloja ja vessaan paikallisen huoltoaseman pihaan. Huoltoasemalta tuli toinen myyjistä puhumaan meille ja tarjosi automaatista juotavat. Kerrottiin omasta matkasta ja yöpymisestä. Myyjähän sitten otti ja kauhisteli meidän telttailua ja alkoi selvittämään meille Kobesta yöpaikkaa. Jonkun ajan soittelun jälkeen hän sitten kertoi, että Koben katolinen kirkko voisi mahdollisesti tarjota meille yöpaikan. Ajeltiin sitten kirkolle kysymään asiasta ja espanjalainen pappi antoi meidän majoittua kirkon parkkipaikalla. Ompahan tullut tuotakin nyt sitten testattua.


Me ja pappi


Keskiviikko aamuna noustiin ylös ja sama pappi tuli tarjoamaan meille aamukahvit ja leivät. Poristiin jonkun aikaa ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Jonkun ajan polkemisen jälkeen huomattiin edessä joku toinenkin pyörämatkaaja, tokiolainen nimeltä 'Tony'. Huomattiin että ollaan menossa samaan suuntaan ja päätettiin jatkaa matkaa sitten yhdessä. Tony matkaa setänsä vanhalla pyörällä, jossa on 1 vaihde ja muutenkin melko huonon oloinen, mutta matka silti taittuu. Hänellä ei ole mukana juuri mitään, vain vaatteita, vapa ja makuupussi. Meillä on niin paljon opittavaa miten matkustaa pyörällä Japanissa. Illalla päästiin Himejiin, jossa oli 3 päiväset festarit, paikalliset pukeutuivat perinteisiin asuihin ja lavalla oli laulua ja tanssia. Tärkein koko tapahtumassa oli kuitenkin ruoka, joka oli edullista ja paikallista. Ostin itselle “pitsan”, jossa oli kaalia ja mustekalaa. Hyvää ja täyttävää. Ensimmäisenä yönä mentiin nukkumaan sillan alle vain makuupussien kanssa. Yö oli kuuma ja muutamia ärsyttäviä itikoita pyöri ympärillä, joten oli pakko olla koko ajan makuupussin sisällä.


Siitä vähän Destialle puomin mallia


Tony myös selvitti paikallisena, että on mahdotonta päästä Shikokuun pyörällä Koben läheltä, joten meillä taas vaihtui suunnitelma ja suunnaksi otettiin 200km päässä oleva pyöräilysilta, jota pitkin on varmasti hieno polkea. Hän myös katsoi netistä hintoja mahdolliselle junamatkalle Hiroshimasta Hokkaidon lähelle, luotijunalla 350e ja halvempi ratkaisu 250e. Saapa nähdä miten sitten päästään sinne, pitää ilmeisesti vain raottaa kukkaron nyörejä tarvittavan paljon, että päästään Hokkaidoon, joka on itselle ainakin se 1 paikka vaeltamisen ja pohjoisen ilmaston takia.


Tanssia ja laulua


Väsyneitä matkaajia


Torstaina otettiin suunnaksi Kurashikien lähellä oleva joki. Kuulemma hyvä paikka narrata kaloja. Päivä oli kuuma ja iho tummui jälleen vähän lisää. Alkumatka oli melko rankkaa, ylä- ja alamäkeä, mutta lopusta päästiin pyöräilemään tasaista. Hienoa hommaa tuo polkeminen, vaikka välillä puskeekin kylmä hiki, kun vasemmalla puolella on 30cm päässä betoniseinä ja oikealta menee 50cm päästä rekka ohi. Päästiin joelle pimeän aikaan ja nukuttiin taas sillan alla, paitsi tällä kertaa silta oli 15m korkeudessa, joten teltalle oli tarvetta, jotta ei tule yöllä vettä naamaan.


Matkalla


Perjantaina lähdettiin jatkamaan matkaa kohti siltaa, jota pitkin päästään Shikokuun. Päivällä oli kuitenki tiedossa sateita ja polettiin lyhyempi matka. Pysähdyttiin hyvissä ajoin pesemään pyykkiä ja käymään kylvyssä ennen kuin suunnistettiin nukkumapaikoille. Illalla kokattiin myös Tonylle suomalainen ateria, pekoni-jauhelihakastike ja pottuja. Maistu vähän kodilta.


Lauantai meni samoissa merkeissä kuin perjantai, matkaa tuli vaan joku 15km alle, koska vettä tuli koko päivän ja siltojen yli ei huvittanut lähtä yrittämään. Tuntui myös, että Tony oli pikkasen puhki polkemisesta. Yöpaikaksi jälleen sillan alunen. Tällä kertaa kuitenkin vesi nousi siihen malliin, että tunnin unien jälkeen piti lähteä etsimään uutta telttapaikkaa jostakin lähistöltä. Onneksi löydettiin sitten nopeasti puisto jossa oli katos. Katoksen alle vain telttakankaista suojat ja unta 140x40cm puupenkillä.


Tunnen herneen patjani alla


Sunnuntaina päästiin sitten lähtemään Shikokua kohti, aamu oli pilvinen ja säätiedotuksen mukaan sadetta oli luvassa. Eipä auta kuin liikkua, että pääsee johonkin. Lähdettiin polkemaan ja hetken päästä pilvet repesivät ja alkoi törkeän kuuma auringon porotus. Takana oli myös huonosti nukuttu yö, joka alkoi vaatia kuumuuden ohella veronsa, mutta eteenpäin piti päästä. Ylitettiin päivän aikana 6 saarta ja 7 siltaa, joista pisin oli 2.5km. Maisemat olivat ihan törkeän hienot, eipä taida Suomesta löytyä vastaavaa. Päästiin Siltojen Imabariin, josta etsittiin majoitukseksi joen vierestä puisto. Japanin vahvistus nukahti heti kun päästiin perille. Itsekkin söin vain iltapalan ja pistin nukkumaan.


Siltojen ylitystä


Maanantaina oli normaali ajopäivä. Aurinko porotti ja hiki valui norona, vaikka ei oltu päästy edes polkemaan. Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin ja suunnaksi otettiin Matsuyama, josta piti lähteä useita lauttoja eri suuntiin, myös Beppuun, joka oli meidän päämäärä. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki lautat on lopetettu Matsuyamasta Beppuun ja ainoa vaihtoehto oli polkea~80km päähän Yawatahamaan, josta lähtee useita lauttoja. Hyvästeltiin Tony Matsuyamassa, koska hänen lauttansa lähti sieltä paikkaan X. Polettiin ensimmäistä kertaa koko reissulla hukkaan Matsuyamassa. Ylimääräistä lenkkiä tuli noin 10km. Polettiin Nagahamaan yöksi, jossa käytiin suihkussa invavessassa. Hienoa hommaa tämä matkustaminen. Sillan alla missä oltiin myös tuuli jonkun verran. Suihkun aikana teltta oli siirtynyt 10 metriä, onneksi ei silti mereen asti. Yöllä myös herättiin kesken unien, koska teltta tuntui lähtevän ilmaan tuulen takia.


Teltalla oli oma tahto


Tänään ollaan polettu Yawatahamaan, jossa nyt odotetaan lauttaa. Matsuyamasta saadussa aikataulussa ilmoitettiin, että lautta lähtee klo 1030, mutta sekin oli sitten peruttu, nyt odotetaan 3 tuntia lisää. Onneksi löytyi ilmainen netti ja pistoke. Saa päivitetty blogia ja ilmoitettua, että on elossa. Illalla Beppuun, jossa otetaan pari päivää vapaata polkemisesta ja annetaan lihasten rentoutua ja kasvaa.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kioto, Osaka ja Nara

Vietettiin sitten huonosti nukuttu yö nettikahvilassa. Katkonaista unta sai otettua varmaan 3 tuntia ja herätys oli 1 aikaan yöllä. Pistettiin kamat kasaan ja ulos ennenkuin tuli lisämaksu. Voin sanoa, että en enää ikinä nuku noissa mestoissa, tulipahan nyt sitten testattua. 6 tuntia hintaan 1800yen (16e) sisältäen suihkun. Kohtuuttoman hintainen, kun miettii että menee se 2-3 tuntia netissä selailuun ja heräämiseen. Eipähä nuo kyllä mitään hotelleja olekkaan, mutta silti meni rahat paskaan.


Heräilyjen jälkeen, 2 aikaan, pakattiin pyörät ja lähdettiin polkemaan ja etsimään jotain mestaa jossa vois nukkua muutaman tunnin ennenku lähtee oikeasti polkemaan vuorten yli kohti Naraa. Polkastiin Pyörät rullas pimeällä helvetin hyvin, ei ollut tuulta ja muutenkin oli sopivan viileää. Polettiin 4:30 asti, jolloin Ileltä meni taas rengas rikki ja piti pysähtyä paikkaamaan sitä. Kaivoin siinä samalla Trangian esiin ku Ile korjas pyörää ja tein aamupalaksi tutuiksi tulleita nuudeleita tonnikalalla. Aamupalan jälkeen lähdettiin vielä jatkamaan ja etsimään päiväunipaikkaa, joka sitten löytyi Family Martin (yksi 4:stä ketjusta, joilla on pieniä kauppoja joka paikassa) pihalta. Laitettiin teltan lisäpohja asvaltille ja kääriydyttiin makuupusseihin. Otettiin 2½ tunnin pumpelipäikkärit.


Ilen korjailee rengasta

Korkeimpia kohtia tuona päivänä


Päikkäreiden jälkeen matka jatkui ja edessä oli vuoriston ylitys. Korkeimmat huiput olivat reilun 1000m korkeudessa, joten ylämäkeä oli taas tiedossa. Vuoriston yli päästiin suhteellisen helposti ja lähdettiin jatkamaan kohti Naraa. Matkan aikana itellä kulki pyörä hyvin, eikä kroppa tuntenut huonosti nukuttua yötä, Ilellä oli vissiin hieman ikävämpi meno. Matkaa kertyi Naraan noin 95km ja välillä maisemat olivat aivan uskomattomia.


Maaseutua Naran lähellä, vuoristossa


Narassa ensimmäiseksi nokka kohti turisti-infoa josta suunta kohti leirintäaluetta, joka on pienessä kylässä nimeltä Kasagi. Matkaa oli tietojen mukaan 15km. Lähdettiin polkemaan uudelleen piristyneenä viimeistä pätkää. Huomattiin jonkun ajan kuluttua, että todellinen matka on lähempänä 30km ja että olimme jo ajaneet leiripaikan ohi aikaisemmin päivällä. Tällä kertaa tulimme sinne vain eri suunnasta. Lenkin kokonaismitta oli 45km, mutta kun sen ottaa treenin kannalta, niin tulee parempi mieli. Illalla käytiin vielä Onsenissa (=kuumalähde), josta jäi vähän paska maku suuhun, koska siellä oli semmoista normaalista poikkeavaa ilkeän oloista tuijotusta.


Majoitus


Perjantaina pidettiin sitten ensimmäinen ihan oikea välipäivä. Makoiltiin teltassa ja torkuttiin. Vettä satoi koko päivän. Sain kuitenkin tehtyä itelle uuden lompakon pinkistä teipistä, Japan style.


Tarkotuksena oli pitää samaa leirintäaluetta tukikohtana, josta sitten tehtäisiin päiväreissut Kiotoon, Osakaan ja Naraan. Lauantaina otettiin suunta Kiotoon. Kioto on Japanin kulttuurin kehto. Sieltä löytyy kaikki mahtavimmat temppelit ja shrinet, joita voi käydä sitten pällistelemässä. Itselle jäi Kiotosta käteen kipeä selkä, 2 kirjaa ja kuvia, jotka todistaa että ollaan käyty siellä. Itteä ei ihan pirusti edelleenkään kiinnosta nuo temppelit ja muut nähtävyydet, koska on tullut jo aikaisemmassa elämässä katsottua niitä ihan nokko. Hienoin temppeli on edelleen Angor Watissa oleva puiden valloittama temppeli.


Joku kullattu juttu ja meikä


Semmonen portti


Sunnuntaina lähdettiin aamusta Osakaan, joka on alkutietojen mukaan modernikaupunki, kuten Tokio. Sieltä ostettiin 2000 yenin (18e) maksava day pass, joka oikeutti käymään monessa nähtävyydessä ja kulkemaan päivän ajana metrolla niin paljon ku jaksoi. Käytiin tsekkaamassa 173m korkeudessa oleva torni, eläintarha, taidemuseo ja kaiken kruununa tiedemuseo. Eläintarhassa oli perus elukat ja erikoisuutena koala, jota en ole aikasemmin nähnyt. Muutamia muitakin uusia eläimiä tuli vastaan, jotka sinänsä on ihan kiva nähdä. Taidemuseo oli pettymys, todella pieni ja muutama hieno teos. Tiedemuseo oli älyttömän hieno paikka. Pääsi jälleen sisäinen, oma sisäinen, 5-vuotias irti. Jää tietomaat toiseksi tuon rinnalla.


Ile ja minä huipulla


Päivä rupesi loppumaan Osakassa kesken ja lähdettiin käymään sitten Den Den Townissa, Osakan elektroniikka helvetissä. Omasta mielestä paljon parempi paikka kuin Tokion vastaava, Akihabara. Hinnat olivat edullisempia ja oli vielä vähän överimpi.


Karhu?


Den Denin jälkeen lähdettiin käymään American Murassa, joka on paikallisten teinien ostospaikka, josta saa kaikkea mitä tarvitsee tullakseen amerikkalaiseksi. Siellä oli sitten astetta enemmän sakkia. Löydettiin myös mielenkiintoinen armykauppa, joka myi normaalien BDU-housujen lisäksi natsikamaa. Ilmeisesti myytävänä oli aitoja natsimerkkejä ja takkeja hinnasta päätellen. Sain sieltä myös ostettu reppuun Japanin lipun. Aika loppui kesken, eikä keretty enää käydä pimeällä pyörimässä romanttisessa maailmanpyörässä vaan jouduttiin ottamaan juna takaisin leirintäalueelle.


American Mura


Tänään ollaan taas herätty hyvissä ajoin ja otettiin tällä kertaa suunta Naraan. Vietiin äsken likaset kamat pesukoneeseen pyörimään ja sen jälkeen käydään katsomassa mitä Naralla meille on annettavana. Tämäkin on semmonen kulttuurikaupunki, kuten Tokio, mutta täältä saattaa löytyä muutama ihan mielenkiintoinen juttu, kuten peurapuisto, jossa on 1300 peuraa. Otetaan tämä päivä lepposammin kuin kaksi edellistä, sillä huomenna pitää lähteä taas sotkemaan eteenpäin kohti Beppua. Sinne on todennäköisesti reilun viikon matka. Ensimmäisenä esteenä on Osakan ja Koben muodostama metropoli, mutta onhan noita pikkukyliä ennenkin ohitettu. Hyvällä fiiliksellä mennään taas ku tiedossa on polkemista, se on jotenkin niin rauhoittavaa hommaa.


On muuten mennyt päiväbudjetit pikkasen yli näinä viime päivinä. Jo pelkästään liikkuminen on maksanut paikkojen välillä on maksanut päivän budjetin, mutta nyt ei auta ku elää halvalla vähän aikaa. Myöskään leirintäalueella ei ole näkynyt yhtään työntekijää, joten todennäköisesti ei makseta siitäkään mitään.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Edelleen Japanissa

Lahdettiin sitten tiistaina Hamatsusta etenemaan. Mahdollisia reitteja oli 2, ensimmainen meni suoraan pohjoiseen kohti Nagoyaa ja toinen lanteen rannikkoa pitkin. Valittiin sitten rannikkoreitti ja lahdettiin sotkemaan kohti Iragoa, josta sitten oli tarkoitus ottaa lautta Tobaan. Matka Iragoon meni rauhallisissa merkeissa, hieman harmaa paiva ja muutamia pienia vesikuuroja tuli matkalla. Maasto oli epatasaista ja jouduttiin polkemaan pieneen ylamakeen tai vastaavasti laskemaan alas pienta alamakea. Matka eteni hyvaa tahtia ja paastiin klo 1400 aikoihin satamaan, josta lahti seuraava lautta klo 1510. Lippujen oston jalkeen mentiin hakemaan pihalta pyorilta kamoja ja huomattiin, etta vetta tuli ihan tosissaan. Hyvaa tuuria, etta paastiin perille ennen vesisadetta.


Jotaki ukkoja portaissa


Lautalla kumpikin sippas valittomasti ja herattiin vasta 5min ennen lautan rantautumista. Tobasta lahdettiin sitten hakemaan leirinta-aluetta, koska paikka oli jalleen luonnonsuojelualue, jossa ei mielellaan saa leiriytya. Mentiin juna-aseman turisti-infoon, jossa ystavallinen nainen otti heti puhelimen kateen ja rupesi soittelemaan ympariinsa. Luuri torkattiin sitten minun kateen ja toisesta paasta porisi jonkun toisen turisti-infon mies, joka kertoi, etta voimme nukkua yon laheisella parkkipaikalla, ilmaiseksi. Syyna tahan oletettavasti oli leirinta-alueen etaisyys, joka oli noin 30min pyoralla ja sade, joka ei sitten lakannut koko yona. Yolla meita myos viihdytti viereisen tontin asukkaat, riikinkukot, joista paasee ihan torkea aani. Ois tehny mieli tehda paistia niista viuhkapyrstoista.

Pyhamokki, jossa pitaa paukuttaa kasia ku Karppamatsissa


Tana aamuna herailtiin hyvissa ajoin, syotiin aamupala ja pakattiin leiri pyorien paalle. Lahdettiin sotkemaan kohti Isea, jossa on Japanin pyhimmat shinto rakennukset. Homma lahti kivasti rullaamaan, mutta noin 10km jalkeen homma alkoi maistua paskalta. Pyorat tuntuivat raskaammilta kuin talviharjotusten aikaan ja muutenkin oli vasynyt olo. Pitaa jatkossa pitaa valipaivat valipaivina, eika lahta kavelemaan keskustaan paamaarattomasti, kuten tehtiin nyt toissapaivana Hamamatsussa.


Turistikuva



Valipalaa, 460yen (4.2e) ja 1085 kcal


Paastiin kuitenkin Iseen ja siella toiseen kahdesta temppelialueesta. Eivatpa olleet jalleen kerran kovinkaan raposen nakosia rakennuksia, mutta itelta kaiketi puuttuu se syvempi fiilistely tommosista uskonnollisista jutuista. Polkastiin Isesta viela 25km eteenpain, ettei jaa ihan tyhjaksi arvaksi koko paiva ja nyt ollaan sitten yota nettikahvilassa, tai se 6 tuntia, jonka taalla saa suht halvalla (15e). Paikka on talla hetkella nimelta Matsusaka.




Pimp my ride Japan edition

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Japani tuo tuhansien vuorien saari

Sanotaa nyt alkuun syy miksi ei olla päivitetty blogia pitkään aikaan. Täällä netit o melko harvassa ja kalliita, nytkin pitää maksaa 2.5e/30min tai 12e/4h, otettiin sitten 4 tuntia. No saapa ainakin juoda niin paljon jäämehua, limukkaa ja kahvia ku sielu sietää. Toinen syy on se, että polkupäivät on melko kiireisiä, eikä niihin sitten sovi oikein parin tunnin taistelu Japanin kielisten näppisten kanssa. Mutta nyt copy pastella valmista tekstiä, sain muuten senki kans taistella 20min, että sain ruutuun.

Lähdettiin viime viikon lauantaina aamulla klo 830 Annalta ja Jukalta polkemaan kohti Fujia. Tarkotus oli päästä Fujille 2 päivässä, miten kävi? Ei ainakaan päästy 2 päivässä perille. Ekana päivänä polettiin Tokiosta Atsugiin. Matka meni ihan hyvin, vaikka oltiin koko ajan taajamassa. Eka tauolla noin 10km jälkeen huomattiin, että Ilkan pyörästä oli kumpikin rengas puhki, joten vaihdettiin uudet sisäkumit kumpaankin ja päästiin jatkamaan matkaa.

Eka paivaa menossa

Atsugiin päästiin 16 jälkeen. Telttapaikaksi löytyi heti joenranta, mutta sinne ei päästy kuin vasta myöhemmin pimeän tultua. Alettiin ettimään jotakin suihkupaikkaa, mutta sitä ei sitten löydetty. Käytiin vain hakemassa Family Martista ruokaa illaksi ja aamuksi. Väsymys alkoi olla jo melkoinen ja nukkumaan teki mieli. Rannalta löydettiin sitten noin 5 jalkapallo ja baseball kenttää, joiden laitaan olisi mahdollista pystyttää teltta. Kysyttiin asiasta vielä ulkoilevalta vanhemmalta herralta ja hän sanoi, että mitään ongelmia ei pitäisi olla. Yöllä saatiin nukuttua noin 8 tuntia.



Sunnuntai aamuna kamat kasaan ja kokkaileemaan pyörätielle. Aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Hakonea. Matkalla ajettiin Odawaran ohi, josta löydettiin sattumalta vanha linna. Ihan hieno mesta pitää taukoa. Ensimmäiset 40km meni tosi lepposasti hyvällä kelillä ja tasaisella maalla rannikolla. Maisemat alkoivat myös muuttua vuorien lähestyessä.


Tauko linnat

Hakone on noin 30km päässä Fujista oleva luonnonpuisto, jossa on paljon vuoria ja yksi isompi järvi. Päästiin Hakone-Yumotoon klo 11 aikoihin. Turisti-infosta löydettiin paikalliset kartat ja saatiin alennuskuponki lähellä olevaan Onseniin, eli kuumaan lähteeseen tehtyyn kylpylään. Hintaa riemulla oli kuutisen euroa. Vesi oli jotakin 40-50 asteista ja hiki virtasi. Mahtava kokemus, pitää käyttää aina mahdollisuuden tullen uudestaan. Turisti-infosta saatiin myös tieto, että luonnonpuistoissa telttailu on kielletty ja ainoa leirintäalue on 14km päässä. Lähdettiin kylvyn ja valmisruokien jälkeen nousemaan vuoristoon kohti leirintäaluetta. Nousu oli ihan naurettavan jyrkkä ja jouduttiin pitämään taukoja kilometrin välein. Noususta kertoo jotain se, että 10km matkalla nousua tuli yli 850m. Alettiin myös taistelemaan pimeää vastaan, mutta leirintäalueelle pääsy jäi haaveeksi. Käytiin hakemassa ruokaa kaupasta ja lähdettiin kyselemään hotelleista hintoja ja vapaita huoneita. Halvin hotelli joka löydettiin maksoi 100e/yö. Tässä vaiheessa fiilis alkoi olla jo melko paska. Väsytti, nälätti ja vitutti. Pimeän tultua löydettiin tyhjä parkkipaikka, jonka päällä oli Kiinan muurin tyylinen näköalakatu. Päätettiin pystyttää teltta kadun toisessa päässä olevaan pieneen tyhjään tilaan. Herätys otettiin 3 aikaan, jotta ehdittään pois mahdollisten auringonnousua katsovien ihmisten alta.


Astetta laittomampi yo

Auringon nousu samasta paikasta

Aamulla herättiin 3:lta ja kamat pistettiin äkkiä kasaan. Aamupalaksi illalta jäänyt olut ja riisikakku, onigiri. Lähdettiin heti rullaamaan kohti leirintäaluetta, koska kaupat aukaisevat ovensa vasta 9-10 aikoihin. Ylämäki jatkui vielä 4km matkan, jonka jälkeen päästiin laskettelemaan kohti Ashinoko järveä. Oltiin leirintäalueella joskus 6 aikaan aamulla. Leirintäalue aukesi 8:lta ja check-in oli vasta klo 11. Käytiin odotellessa ostamassa ruokaa muutamaksi päiväksi. Leirintäalueella oli alle 10 asiakasta ja muutenkin paikka vaikutti autiolta. Fiilis koheni heti huomattavasti kun päästiin ensimmäiseen lailliseen majoitukseen, eikä tarvinut heräillä kuumotuksen vallassa. Vietettiin kaikkiaan 3 yötä autiolla leirintäalueella, jonka jälkeen kohti Fujia, tällä kertaa oikeasti.


Nakyma leirinta-alueelta

Kuumat tiet meilla

Torstaina lähdettiin Hakonen laaksosta pois tunnelin kautta, josta odotettiin jonkunlaista näkymää itse pääpirusta. Oli onneksi kirkas aamu, eikä Fuji kerennyt ujostella meitä ennenku saatiin räiskittyä muutama kuva. Ajeltiin samana päivänä vielä Fujin rinnettä ylös 5 th stationille, 1440m korkeuteen. En ole varmasti koskaan kokenut yhtä raskasta päivää. Jouduttiin työntämään pyöriä ylämäkeen pari tuntia, mikä ei ole ihan helppoa pyörien painosta johtuen. Yö vietettiin tyhjällä parkkipaikalla, vaikka se on jälleen kerran laitonta. Eipä tullut kukaan ainakaan mitään sanomaan, vaikka mahdollisesti näkikin. Yö oli taas kylmä ja muutenkin onnistunut. 5 th stationilta oli tarkoitus lähtä kiipeämään Fuji ylös, mutta mikään koko vuorella ei ollut auki ja juomavettä ei näkynyt missään. Muutenkin 5 th stationin luulisi olevan iso mesta, jossa on kaikki palvelut hotelleista lähtien, kuinka väärä sitä pieni suomalainen voikaan olla. Mahdollisesti takas vielä reissun loppuun. Vituttihan se nyt vähän käydä vuorella repimässä ittensä, mutta semmosia ne nämä reissut on.

Fuji tai jottain pekham

5th station, kokonaisuudessaan

Nain sita poletaan Fujille

Leirit pystyssa

Perjantaina lähdettiin ajelemaan vuorelta alas aamusta. Tarkotuksena oli päästä Fujin kaupunkiin, joka on rannikolla. Jos kiipeäminen Fujille oli helvetti, oli laskeutuminen oikeinkin mukavaa. Mäen jyrkkyys oli enimmillään 10 astetta, mikä nyt sattuu olemaan melko jyrkkä ja vauhtia pyöristä lähti parhaimmillaan 60km/h, alle 40 ei taidettu käydä missään vaiheessa koko 20km matkan aikana. Päästiin Fujin kaupunkiin, josta alettiin ettiä sentoa/onsenia (julkista kylpylää/ kuumaa lähdettä). Löydettiin se 10km kruisailun jälkeen. Kyllähän se kylpy maistui hyvälle pitkän ajan jälkeen. Yöpaikaksi valittiin joen vieressä oleva parkkipaikka, joka oli kalastajien suosiossa. Heitä meidän teltta ei kuitenkaan häirinnyt ja saatiin nukkua ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen lämmin yö. Fiilikset alkoivat nousta tässä vaiheessa, koska tiedossa oli rannikkoa, eikä enää niitä pirun mäkiä.



Lauantain oli normaali polkupäivä, jonka aika taulu menee osapuilleen seuraavasti; ylös klo 6-8, matkaan klo 7-9, lounas 11-12, polkemista klo 14-16 asti. Yöpaikkaa lähdetään yleensä ettimään isoista jokisuistoista, joihin on myös aina laitettu kaupungin urheilukentät. Sieltä löytyy vessa ja joskus jopa juokseva vesi. Lauantaina tuuli koko päivän lievästi vastaan, mikä nyt ei erityisesti haitannut tasaisella maalla. Yöpaikaksi onnistuttiin saamaan teltta paikallisten partiolaisten telttojen sekaan.


Japani nousee meresta ku usva paskasta

Japanin rannikko on tetrispalikoiden hautausmaa

Sunnuntaina otettiin suunta kohti Hamamatsua, joka on vain nimi kartoilla. Tarkoitus oli viettää siellä lepopäivää ja etsiä vihdoin nettikahvila. Matka meni pirun hyvin ja ensimmäistä kertaa päästiin polkemaan taajaman ulkopuolella. Koko rannikko on tikattu täyteen kaupunkeja, joiden rajoja ei löydä kuin kylteistä. Päästiin polkemaan pitkä osa matkasta yli 30km/h myötätuuleen. Fiilikset nousivat samaa vauhtia kuin nopeus. Päästiin Hamamatsun taajaamaan joskus siinä 16 aikoihin ja ensimmäinen asia minkä huomasin oli pilvenpiirtäjät. Ajeltiin suoraan juna-asemalle, josta tuttuun tapaan löytyi turisti-info. Sieltä avuliaat neitokaiset opastivat meidät leirintäalueelle, jonne kertyi matkaa vajaa 20km. Saatiin mukaan myös kasa muita oppaita ja karttoja. Leirintäalue on törkeän iso, täällä on 4 tennis-, baseball- ja jalkapallokenttä. Meidän lisäksi toisessa päässä on 2 autoa teltoineen. Eipä ole ainakaan vaikeutta löytää omaa telttaa.


Loyda teltta tayteen pakatulta leirinta-alueelta

Lonely Planetissa ei ole tästä miljoonakaupungista mitään tietoa, vaikka onhan se ollut jo ennenkin tiedossa että lonely planet on täys paska, siitä ei saa mitään mitä ei sais normaaleista asemilla olevista turisti-infoista. Ei oo ihme että paikat nostaa hintoja heti ku pääsee kyseisen kirjan sivuille. Erityisesti tätä huomasi viime kesänä Kaakkois-Aasiassa. Jos menette nyt sinne, niin muistakaa mennä sen lonely planetin mestan vieressä olevaan guest houseen kysymään hintoja, ovat melko varmasti halvemmat.



Japanin tiet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Hieman epätasaisuutta paikoin ja välillä on laidoissa 15cm korkeita ja leveitä ja 20m pitkiä kohoumia. Pääsin tutustumaan yhteen tämmöiseen oikeen läheltä 26km/h vauhdissa, kuulemma näytti homma melko hurjalta takaapäin ja siltä se tuntui myös satulasta. Tommosella 50kg painavalla pyörällä alkaa myös olemaan tässä sympioosissa jotakin sanan valtaa. Hommasta selvittiin onneksi säikähdyksellä, pyörän vaurioita en vielä ole tarkastanut, mutta ainakaan matka ei siihen loppunut.