Yövyttiin rannikon tuntumassa, uimassa piti käydä
Meillä oli junan vaihto Tokiossa, mutta jäätiin sitten läpällä pois edellisellä pysäkillä. Vaihtoaikaa oli varattu reilu 20min, joten kiirettä puski päästä oikealle asemalle ja löytää vielä oikea juna. Päästiin Tokion asemalle noin 15min ennen junan lähtöä. Siellä sitten kivasti porrastreeniä kaikki kamat, pyörä mukaan lukien, kainalossa. Pienen seikkailun ja väärien ohjeiden jälkeen päästiin lopulta oikealle junalle ja aikaakin jäi reilusti, 3min. Loppu matka menikin sitten ilman ongelmia ja päästiin Moriokaan aikataulussa.
Moriokasta sitten kaupan kautta kohti leirintäaluetta, jossa oli tarkotus pitää välipäivä tai kaksi. Maisemat muuttuvat pohjoisessa kotoisiksi, havupuita, niittyjä ja viljapeltoja. Oli mukavaa vaihtelua polkea oikeasti rauhallisia teitä. Jäätiin ensimmäiseksi yöksi lähelle leirintäaluetta yöksi, jotta ei tarvinut maksaa ylimääräisestä yöstä. Aamulla vuoristossa raikui taas jotain ilmoitusta Japanin murteella ja hetken päästä viereen pysähtyi auto, joka ilmoitti, että alueella on nähty karhu pentunsa kanssa. Päästiin sitten 5km myöhemmin leirintäalueelle, mutta siellä ihmiset opastivat meitä väärin, joten tehtiin sitten vielä 8km ylimääräinen ylämäkitreeni ennen lepopäivää.
Ketjut petti
Pidettiin Moriokan lähellä vuoristossa 1½ lepopäivää. Ei tehty puhtaasti mitään. Pestiin astioita, makuualustat ja luettiin kirjoja. Yritettiin myös ottaa aurinkoa, mutta hommasta ei tullut mitään muutaku iso hikilammikko alustalle 20min aikana. Eiköhän noista rusketusrajoista pääse Suomessa melko nopeasti sitten eroon.
Eilen lähtettiin polkemaan kohti rannikkoa. Ensimmäisenä päivänä päästiin rullaamaan melkein koko päivä japanilaisen köllykän kanssa, joka oli kiertänyt Japania 3kk pyörällä. Matkaa oli kertynyt 4700km, mikä on jo ihan kunnioitettava suoritus. Ongelmana oli ihan törkeä kielimuuri, tyttö puhui yhtä paljon Lontoota ku me Japania.
Viime yö vietettiin tuttuun tapaan joen rannalla. Alkuillasta kaikki näytti hyvältä ja pistettiin nukkumaan hyvissä ajoin. Yöllä kuitenkin sade herätti siinä 1 aikoihin ja huomasin, että penkki oli ilman suojapussia. Ei auttanut ku käydä laittamassa penkki suojan alle, että kulkemisesta tulee jotain jatkossakin. Vettä tuli sitten kaatamalla vaikka kuinka pitkään ja alettiin jo epäilemään joen vetokykyä. Päätettiin siirtää teltta lähellä olevan leikkipuiston katoksen alle. Kamat kasaan teltassa ja kenkiä jalkaan. Kenkiä ottaessa huomasin, että teltta oli 5cm syvässä lätäkössä, oikeaan aikaan vaihdettiin teltan paikkaa. Telttavalinta on ilmeisesti ollut ihan hyvä. Nykyisten kokomusten perusteella voin suositella Marmotin Limelightia, ainakin kesäkäyttöön.
Tänään heräiltiin 6 aikaan ja syötiin aamupala, jonka jälkeen lähdettiin polkemaan vieläkin jatkuvaan vesisateeseen. Matkaa satamaan tuli vain noin 30km, joka ei sinänsä ole hirveän paha matka. Sadetakin hyödystä en ole vieläkään täysin varma, koska takki oli sisältä yhtä märkä kuin ulkoa. Erona on vaan se, että sisällä kosteus on hikeä ja ulkona vettä. Vielä ois 10 tuntia aikaa ennen lautan lähtöä kohti Hokkaidoa. Onneksi on internetin ihmeellinen taikamaailma käytössä.
Tänään myös vaihtuu kartturi, meike on luovinut meidät 90% läpi alkumatkan, joten vaihdetaan nyt vuoroa. Saa nähdä miten Ileltä irtoaa tuo kartan ja tieviittojen lukeminen. Toisaalta homman ei pitäisi olla hirveän haastavaa Hokkaidossa, jossa kulkee 3 isoa tietä ja pienetkin menevät aina samaan suuntaan ison kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti