Vaeltamista

Päästiin Nayorosta autokyydillä Asahikawaan. Oli ihan kivaa vaihtelua istua autossa, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin 75km. Asahikawasta lähdettiin kaupan jälkeen suoraan kohti Daisetsuzanin luonnonpuistoa. Matka otti kaksi päivää, koska ensimmäisenä päivänä päästiin polkemaan vasta 1 jälkeen. Asahikawasta eteenpäin matka oli koko ajan ylämäkeä. Ensimmäiset 30km loivaa ja viimeiset 15km jyrkkää. Huomasin kuitenkin, että ylöspäin pääsee todella paljon helpommin nyt kuin reissun alussa ja taukoja ei tarvinut pitää läheskään yhtä paljon kuin ennen.

Maisemaan maastoutumista

Päästiin Asahidaken, Hokkaidon suurin vuori, viereen aamupäivästä ja otettiin leirintäalueelta kahdeksi yöksi majoitus. Oli aluksi tarkoitus tehdä 5:n päivän vaellus, mutta varusteet pettivät. Jälkeen päin ajateltuna ihan hyvä että ei lähdetty edes yrittämään. Leirintäalueella törmättiin ameriikanpoikaan nimeltä Peter. Peter on aito hippi, ikää 58 vuotta ja matkustellut viimeset 40 vuotta ympäri maailmaa. Hän käy töissä puoli vuotta ja matkustaa toisen puolikkaan. Hieno elämäntapa, vaikka itsekin mietti omia valintojaan elämästä.

Peter ja Ile laskeutumassa Asahidakelta

Lähdettiin toisena aamuna Peterin kanssa kiipeämään Asahidakea. Maisemat olivat jotakin ihan törkeän hienoa. Huipulta tosin ei nähnyt mitään, koska oltiin pilvien keskellä. Tehtiin huipun jälkeen vielä noin 10km lenkki, ennenkuin mentiin takaisin leirintäalueelle. Matkalla törmättiin 2 tyttöön, joista toinen oli yllätysyllätys suomalainen. Hekin olivat menossa leirintäalueelle, jossa sitten myöhemmin nähtiin ja syötiin iltapalaa yhdessä.

Nuudelit maistuu Ullalle ja Marialle

Seuraavan aamuna lähdettiin takaisin kohti Sapporoa. Matkaa oli 190km, joka oli tarkoitus polkea kahdessa päivässä. Herätessä huomasin, että jalat ovat edellisen päivän jäljiltä kipeämmät kuin kertaakaan aikasemmin koko reissulla. Pyöräily kuitenkin onnistui, koska käytössä ovat eri lihakset. Päästiin takaisin Asahikawaan 1.5 tunnissa, vaikka matkaa oli 50km. Kertoo jotain alamäestä ja myötätuulesta. Lähdettiin Asahikawasta polkemaan pyöräilytietä pitkin. Tien piti mennä suoraan Sapporoon, mutta se loppui 20km jälkeen, joten jatkettiin matkaa tutusti maantiellä.

Huipulta on huiput maisemat

Fukagawan kohdilla Ilkalta räjähti takavaihtaja ja -vanne, mutta siitä voitte varmasti lukea enemmän Ilen blogista. Talutettiin pyörät juna-asemalle, josta Ile sitten hyppäsi Sapporon junaan ja minä otin teltan haltuun ja menin nukkumaan joen viereen. Seuraavan aamuna heräsin ja huomasin, että en voinut taittaa nilkkoja, koska pohkeet olivat älyttömän kipeät, johtuen vaelluksesta. Lähdin kuitenkin polkemaan kohti Sapporoa, johon oli matkaa yli 100km. Löysin joelta pyöräilytien, jota pääsin kulkemaan taas jotakin 20km. Tällä kertaa tie oli kasvanut umpeen ja piti lähteä jälleen polkemaan maantielle. Onneksi maantie oli 2-kaistainen ja sillä oli leveä reinusta, jossa oli hyvä mennä. Ainoa ongelma matkalla oli vastatuuli, se oli naurettavan kova ja puski suoraan edestä. Ei ole mukava polkea, kun joutuu tekemään töitä myös alamäkeen. Sain kuitenkin matkaa alle nopeasti ja päästin, että menen Sapporoon yhdessä päivässä. Loppuen lopuksi matkaa kertyi 120km, josta 70km oli vasta-, 30km sivu- ja 20km myötätuulta.

Asahidake, näyttää niin matalalta.