Beppu

Tultiin Beppuun toissapäivänä Yawatahamasta lautalla. Lauttaa varten piti pakata pyörät kasseihin, että ne saa viedä ilmaiseksi sisään. Ostettiin pyöräkassit Kobesta, jossa sattui olemaan halpoja ja riittävän isoja. Pyörät meni just ja just kasseihin, jotain kertoo tiukkuudesta se, että piti tyhjentää takarenkaista paineet, että saatiin mahtumaan. Lipun myyjät eivät uskoneet millään, että meillä ei ole pyöriä pakkaamatta ennenku hain oman pyöräni lippuluukulle paketissa. Säästettiin 10e ja ihan tulevaa junamatkaa varten pyörät pitää olla pussissa.

Pyörät ja kamat lautalla

Beppuun päästiin ja pyörät kasailtiin. Täytyy se sanoa, että Ile ei ole mikään tekniikan ihmelapsi ja sitä tuli auttamaan etutelineen asennuksessa joku vanha paikallinen mies, ku homma ei oikein onnistunut. Bepussa tuttuun tapaan nokka kohti asemaa ja turisti-infoa, josta tarpeelliset tiedot kartalle. Meidät ohjattiin nukkumaan rannalle tai Bepun keskuspuistoon. Ensimmäinen yö oltiin rannalla, johon tuli keskustasta matkaa 5km.

Ensimmäisenä välipäivänä tarkotus oli käydä pesulla onsenissa ja pestä pyykkiä. Koko yön ja aamun tuli vettä, minkä takia ei lähdetty tekemään isompia suunnitelmia. Onsenina toimi tällä kertaa 1e maksava paikka, jossa oli ihan törkeän kuumaa vettä. Mukava paikka silti, löytyi kaikki tarpeellinen, peili ja kylmää vettä. Siitä suoraan vaan pyykkiä pesemään ja hengailemaan kaupungille. Ei tehty mitään muuta mainittavaa koko päivänä. Illasta suunnaksi otettiin Bepun keskuspuisto, josta oli tarkotus löytää sitten yöpaikka. Sieltähän se sitten myös löytyi pienen hakemisen jälkeen. Teltta pystyyn ja untapalloon.

Toisena lepopäivänä lähdettiin aamupalan jälkeen polkemaan kohti luonnon onsenia, johon kartan mukaan oli matkaa noin 5km. Kohta huomattiin, että koko matka oli hirveää ylämäkeä. Aurinko paistoi ja hiki virtasi. Päästiin onsenille sitten 8.5km nousun jälkeen. Onsen tuli suoraan maasta ja se haisi rikille. Pohjassa olevat kivet olivat valkoisia yms. Onsenin jälkeen lasketeltiin takaisin Beppuun ja syötiin trangiapäivällinen. Tavattiin 5 hengen suomalainen seurue joiden kanssa on vielä tarkotus mennä nauttimaan sushit pyörivään sushiravintolaan.

Ulkoilma Onsen

Huomenna lähdettään sitten suhauttelemaan kohti Hiroshimaa, josta on tarkotus ottaa juna alle ja pöräyttää kohti Hokkaidoa, juna on kyllä helvetin kallis, mutta pakko ottaa, ettei lopu aika kesken. Tässä tänään tulee ensimmäinen kuukausi täyteen ja enää on 1½ jäljellä, ennenku pitäs taas Tokion katuja päästä tarpomaan.

Jotain voisi kirjottaa Japanin ruokakulttuurista. Itsellä nyt ei varsinaisesti ole hirveästi kokemusta hommasta, koska eletään budjetilla ja ravintolat ovat yleensä överi hintaisia. Täällä syödään pääsääntöisesti riisiä ja nuudeleita. Lihoja on yhtälailla tarjolla kun suomessa, sikaa, possua ja kanaa. Mereneläviä tosin on sitten aina miljoonaa erilaista. Perusateria on joko nuudelikeitto tai riisiruoka. Nuudelikeitossa (Ramen) on muutama pala lihaa ja herkullinen keittopohja, jota ilmeisesti tehdään parikin päivää. Riisimätössä on paljon riisiä ja muutama suikale lihaa. Yleensä joka ruokaan lisätään ruohosipulia (tms) ja inkivääriä oman maun mukaan. Käytiin eilen testaamassa pyörivää sushiravintolaa, jossa sushi oli tärkeän hyvää. Hintaa oli 1e / 2palaa, mikä on suhteellisen edullista. Kaloja ei tarvinut edes pureskella, koska ne suli suussa. Raaka mustekala kuitenkin pisti vähän hanttiin, mutta onneksi vielä tässä vaiheessa elämää on tuo purukalusto jossakin kunnossa.

Hedelmät ja vihannekset ovat täällä ihan naurettavan kalliita. Yksittäinen omena tai appelsiini maksaa +-euron, 5kg meloni maksaa 15e. Tästä syystä hedelmät tulee syötyä purkista, jotka ovat jo ihan inhimillisissä hinnoissa.

Me syödään yleensä aamupala ja iltapala omasta katukeittiöstä, eli pääsääntöisesti nuudeleita, tonnikalaa, tofua ja kananmunaa. Sillon tällön ostetaan myös nakkeja hodareita varten tai korvataan nuudelit riisillä. Päivällinen syödään 80% ajasta Sukiyassa, josta saa halpaa riisiruokaa. Perushinta annokselle on 3.5e. Annoksiin saa myös lisähinnasta raakaa munaa, tofua, muutamaa eri keittoa tai pienen salaatin, lisähintaa tulee noin euro.

Matkaseuraa

Käytiin sitten 21.6 maantaina pyörähtämässä Narassa, Japanin ensimmäisessä pysyvässä pääkaupungissa. Siellä on paljon kulttuuria, eli temppeleitä. Ei ihan valtavasti nyt ollut kulttuurifiilis kahden päivän kävelemisen ja Kioton jälkeen, joten jätettiin temppeleiden maksut maksamatta. Käytiin kuitenkin syöttämässä peuroja, joita on Naran keskellä olevassa puistossa paljon. Pidettiin muutenkin vähän rennompi päivä jotta vähän palautus kävelemisestä ennen tulevia polkemisia.

Hei olen peura

Seuraavana päivä oli sitten tiedossa ensimmäinen polkupäivä 4 'lepopäivän' jälkeen. Tarkotuksena oli päästä Osakan ja Koben läpi kohti Shikokua. Päästiin helposti Osakaan ja sieltä joen rantaan, jota pitkin pääsee keskustan ohi. Rannassa meni pyöräilytie, jota pitkin lähdettiin sitten polkemaan. Kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että pyöräilytiet voivat olla huonoja, vaikka ollaankin pyörillä liikenteessä. Siellä oli koko ajan esteitä autoja ja skoottereita varten, mutta niistä ei sitten mahtunut menemään pyörällä laukkujen kanssa, olivat suunniteltu tyhjiä pyöriä varten. Osasta piti nostaa pyörä yli, osasta taas pääsi jotenkin kiertämään. Ihan helvetin ärsyttävää tuommonen.

Rakennus Narasta

Osakan jälkeen lähdettiin poljeskelemaan kohti Kobea, joka oli tarkotus ohittaa vielä samana päivänä. Pysähdyttiin täyttämään vesipulloja ja vessaan paikallisen huoltoaseman pihaan. Huoltoasemalta tuli toinen myyjistä puhumaan meille ja tarjosi automaatista juotavat. Kerrottiin omasta matkasta ja yöpymisestä. Myyjähän sitten otti ja kauhisteli meidän telttailua ja alkoi selvittämään meille Kobesta yöpaikkaa. Jonkun ajan soittelun jälkeen hän sitten kertoi, että Koben katolinen kirkko voisi mahdollisesti tarjota meille yöpaikan. Ajeltiin sitten kirkolle kysymään asiasta ja espanjalainen pappi antoi meidän majoittua kirkon parkkipaikalla. Ompahan tullut tuotakin nyt sitten testattua.

Me ja pappi

Keskiviikko aamuna noustiin ylös ja sama pappi tuli tarjoamaan meille aamukahvit ja leivät. Poristiin jonkun aikaa ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Jonkun ajan polkemisen jälkeen huomattiin edessä joku toinenkin pyörämatkaaja, tokiolainen nimeltä 'Tony'. Huomattiin että ollaan menossa samaan suuntaan ja päätettiin jatkaa matkaa sitten yhdessä. Tony matkaa setänsä vanhalla pyörällä, jossa on 1 vaihde ja muutenkin melko huonon oloinen, mutta matka silti taittuu. Hänellä ei ole mukana juuri mitään, vain vaatteita, vapa ja makuupussi. Meillä on niin paljon opittavaa miten matkustaa pyörällä Japanissa. Illalla päästiin Himejiin, jossa oli 3 päiväset festarit, paikalliset pukeutuivat perinteisiin asuihin ja lavalla oli laulua ja tanssia. Tärkein koko tapahtumassa oli kuitenkin ruoka, joka oli edullista ja paikallista. Ostin itselle “pitsan”, jossa oli kaalia ja mustekalaa. Hyvää ja täyttävää. Ensimmäisenä yönä mentiin nukkumaan sillan alle vain makuupussien kanssa. Yö oli kuuma ja muutamia ärsyttäviä itikoita pyöri ympärillä, joten oli pakko olla koko ajan makuupussin sisällä.

Siitä vähän Destialle puomin mallia

Tony myös selvitti paikallisena, että on mahdotonta päästä Shikokuun pyörällä Koben läheltä, joten meillä taas vaihtui suunnitelma ja suunnaksi otettiin 200km päässä oleva pyöräilysilta, jota pitkin on varmasti hieno polkea. Hän myös katsoi netistä hintoja mahdolliselle junamatkalle Hiroshimasta Hokkaidon lähelle, luotijunalla 350e ja halvempi ratkaisu 250e. Saapa nähdä miten sitten päästään sinne, pitää ilmeisesti vain raottaa kukkaron nyörejä tarvittavan paljon, että päästään Hokkaidoon, joka on itselle ainakin se 1 paikka vaeltamisen ja pohjoisen ilmaston takia.

Tanssia ja laulua

Väsyneitä matkaajia

Torstaina otettiin suunnaksi Kurashikien lähellä oleva joki. Kuulemma hyvä paikka narrata kaloja. Päivä oli kuuma ja iho tummui jälleen vähän lisää. Alkumatka oli melko rankkaa, ylä- ja alamäkeä, mutta lopusta päästiin pyöräilemään tasaista. Hienoa hommaa tuo polkeminen, vaikka välillä puskeekin kylmä hiki, kun vasemmalla puolella on 30cm päässä betoniseinä ja oikealta menee 50cm päästä rekka ohi. Päästiin joelle pimeän aikaan ja nukuttiin taas sillan alla, paitsi tällä kertaa silta oli 15m korkeudessa, joten teltalle oli tarvetta, jotta ei tule yöllä vettä naamaan.

Matkalla

Perjantaina lähdettiin jatkamaan matkaa kohti siltaa, jota pitkin päästään Shikokuun. Päivällä oli kuitenki tiedossa sateita ja polettiin lyhyempi matka. Pysähdyttiin hyvissä ajoin pesemään pyykkiä ja käymään kylvyssä ennen kuin suunnistettiin nukkumapaikoille. Illalla kokattiin myös Tonylle suomalainen ateria, pekoni-jauhelihakastike ja pottuja. Maistu vähän kodilta.

Lauantai meni samoissa merkeissä kuin perjantai, matkaa tuli vaan joku 15km alle, koska vettä tuli koko päivän ja siltojen yli ei huvittanut lähtä yrittämään. Tuntui myös, että Tony oli pikkasen puhki polkemisesta. Yöpaikaksi jälleen sillan alunen. Tällä kertaa kuitenkin vesi nousi siihen malliin, että tunnin unien jälkeen piti lähteä etsimään uutta telttapaikkaa jostakin lähistöltä. Onneksi löydettiin sitten nopeasti puisto jossa oli katos. Katoksen alle vain telttakankaista suojat ja unta 140x40cm puupenkillä.

Tunnen herneen patjani alla

Sunnuntaina päästiin sitten lähtemään Shikokua kohti, aamu oli pilvinen ja säätiedotuksen mukaan sadetta oli luvassa. Eipä auta kuin liikkua, että pääsee johonkin. Lähdettiin polkemaan ja hetken päästä pilvet repesivät ja alkoi törkeän kuuma auringon porotus. Takana oli myös huonosti nukuttu yö, joka alkoi vaatia kuumuuden ohella veronsa, mutta eteenpäin piti päästä. Ylitettiin päivän aikana 6 saarta ja 7 siltaa, joista pisin oli 2.5km. Maisemat olivat ihan törkeän hienot, eipä taida Suomesta löytyä vastaavaa. Päästiin Siltojen Imabariin, josta etsittiin majoitukseksi joen vierestä puisto. Japanin vahvistus nukahti heti kun päästiin perille. Itsekkin söin vain iltapalan ja pistin nukkumaan.

Siltojen ylitystä

Maanantaina oli normaali ajopäivä. Aurinko porotti ja hiki valui norona, vaikka ei oltu päästy edes polkemaan. Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin ja suunnaksi otettiin Matsuyama, josta piti lähteä useita lauttoja eri suuntiin, myös Beppuun, joka oli meidän päämäärä. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki lautat on lopetettu Matsuyamasta Beppuun ja ainoa vaihtoehto oli polkea~80km päähän Yawatahamaan, josta lähtee useita lauttoja. Hyvästeltiin Tony Matsuyamassa, koska hänen lauttansa lähti sieltä paikkaan X. Polettiin ensimmäistä kertaa koko reissulla hukkaan Matsuyamassa. Ylimääräistä lenkkiä tuli noin 10km. Polettiin Nagahamaan yöksi, jossa käytiin suihkussa invavessassa. Hienoa hommaa tämä matkustaminen. Sillan alla missä oltiin myös tuuli jonkun verran. Suihkun aikana teltta oli siirtynyt 10 metriä, onneksi ei silti mereen asti. Yöllä myös herättiin kesken unien, koska teltta tuntui lähtevän ilmaan tuulen takia.

Teltalla oli oma tahto

Tänään ollaan polettu Yawatahamaan, jossa nyt odotetaan lauttaa. Matsuyamasta saadussa aikataulussa ilmoitettiin, että lautta lähtee klo 1030, mutta sekin oli sitten peruttu, nyt odotetaan 3 tuntia lisää. Onneksi löytyi ilmainen netti ja pistoke. Saa päivitetty blogia ja ilmoitettua, että on elossa. Illalla Beppuun, jossa otetaan pari päivää vapaata polkemisesta ja annetaan lihasten rentoutua ja kasvaa.

Kioto, Osaka ja Nara

Vietettiin sitten huonosti nukuttu yö nettikahvilassa. Katkonaista unta sai otettua varmaan 3 tuntia ja herätys oli 1 aikaan yöllä. Pistettiin kamat kasaan ja ulos ennenkuin tuli lisämaksu. Voin sanoa, että en enää ikinä nuku noissa mestoissa, tulipahan nyt sitten testattua. 6 tuntia hintaan 1800yen (16e) sisältäen suihkun. Kohtuuttoman hintainen, kun miettii että menee se 2-3 tuntia netissä selailuun ja heräämiseen. Eipähä nuo kyllä mitään hotelleja olekkaan, mutta silti meni rahat paskaan.

Heräilyjen jälkeen, 2 aikaan, pakattiin pyörät ja lähdettiin polkemaan ja etsimään jotain mestaa jossa vois nukkua muutaman tunnin ennenku lähtee oikeasti polkemaan vuorten yli kohti Naraa. Polkastiin Pyörät rullas pimeällä helvetin hyvin, ei ollut tuulta ja muutenkin oli sopivan viileää. Polettiin 4:30 asti, jolloin Ileltä meni taas rengas rikki ja piti pysähtyä paikkaamaan sitä. Kaivoin siinä samalla Trangian esiin ku Ile korjas pyörää ja tein aamupalaksi tutuiksi tulleita nuudeleita tonnikalalla. Aamupalan jälkeen lähdettiin vielä jatkamaan ja etsimään päiväunipaikkaa, joka sitten löytyi Family Martin (yksi 4:stä ketjusta, joilla on pieniä kauppoja joka paikassa) pihalta. Laitettiin teltan lisäpohja asvaltille ja kääriydyttiin makuupusseihin. Otettiin 2½ tunnin pumpelipäikkärit.

Ilen korjailee rengasta

Korkeimpia kohtia tuona päivänä

Päikkäreiden jälkeen matka jatkui ja edessä oli vuoriston ylitys. Korkeimmat huiput olivat reilun 1000m korkeudessa, joten ylämäkeä oli taas tiedossa. Vuoriston yli päästiin suhteellisen helposti ja lähdettiin jatkamaan kohti Naraa. Matkan aikana itellä kulki pyörä hyvin, eikä kroppa tuntenut huonosti nukuttua yötä, Ilellä oli vissiin hieman ikävämpi meno. Matkaa kertyi Naraan noin 95km ja välillä maisemat olivat aivan uskomattomia.

Maaseutua Naran lähellä, vuoristossa

Narassa ensimmäiseksi nokka kohti turisti-infoa josta suunta kohti leirintäaluetta, joka on pienessä kylässä nimeltä Kasagi. Matkaa oli tietojen mukaan 15km. Lähdettiin polkemaan uudelleen piristyneenä viimeistä pätkää. Huomattiin jonkun ajan kuluttua, että todellinen matka on lähempänä 30km ja että olimme jo ajaneet leiripaikan ohi aikaisemmin päivällä. Tällä kertaa tulimme sinne vain eri suunnasta. Lenkin kokonaismitta oli 45km, mutta kun sen ottaa treenin kannalta, niin tulee parempi mieli. Illalla käytiin vielä Onsenissa (=kuumalähde), josta jäi vähän paska maku suuhun, koska siellä oli semmoista normaalista poikkeavaa ilkeän oloista tuijotusta.

Majoitus

Perjantaina pidettiin sitten ensimmäinen ihan oikea välipäivä. Makoiltiin teltassa ja torkuttiin. Vettä satoi koko päivän. Sain kuitenkin tehtyä itelle uuden lompakon pinkistä teipistä, Japan style.

Tarkotuksena oli pitää samaa leirintäaluetta tukikohtana, josta sitten tehtäisiin päiväreissut Kiotoon, Osakaan ja Naraan. Lauantaina otettiin suunta Kiotoon. Kioto on Japanin kulttuurin kehto. Sieltä löytyy kaikki mahtavimmat temppelit ja shrinet, joita voi käydä sitten pällistelemässä. Itselle jäi Kiotosta käteen kipeä selkä, 2 kirjaa ja kuvia, jotka todistaa että ollaan käyty siellä. Itteä ei ihan pirusti edelleenkään kiinnosta nuo temppelit ja muut nähtävyydet, koska on tullut jo aikaisemmassa elämässä katsottua niitä ihan nokko. Hienoin temppeli on edelleen Angor Watissa oleva puiden valloittama temppeli.

Joku kullattu juttu ja meikä

Semmonen portti

Sunnuntaina lähdettiin aamusta Osakaan, joka on alkutietojen mukaan modernikaupunki, kuten Tokio. Sieltä ostettiin 2000 yenin (18e) maksava day pass, joka oikeutti käymään monessa nähtävyydessä ja kulkemaan päivän ajana metrolla niin paljon ku jaksoi. Käytiin tsekkaamassa 173m korkeudessa oleva torni, eläintarha, taidemuseo ja kaiken kruununa tiedemuseo. Eläintarhassa oli perus elukat ja erikoisuutena koala, jota en ole aikasemmin nähnyt. Muutamia muitakin uusia eläimiä tuli vastaan, jotka sinänsä on ihan kiva nähdä. Taidemuseo oli pettymys, todella pieni ja muutama hieno teos. Tiedemuseo oli älyttömän hieno paikka. Pääsi jälleen sisäinen, oma sisäinen, 5-vuotias irti. Jää tietomaat toiseksi tuon rinnalla.

Ile ja minä huipulla

Päivä rupesi loppumaan Osakassa kesken ja lähdettiin käymään sitten Den Den Townissa, Osakan elektroniikka helvetissä. Omasta mielestä paljon parempi paikka kuin Tokion vastaava, Akihabara. Hinnat olivat edullisempia ja oli vielä vähän överimpi.

Karhu?

Den Denin jälkeen lähdettiin käymään American Murassa, joka on paikallisten teinien ostospaikka, josta saa kaikkea mitä tarvitsee tullakseen amerikkalaiseksi. Siellä oli sitten astetta enemmän sakkia. Löydettiin myös mielenkiintoinen armykauppa, joka myi normaalien BDU-housujen lisäksi natsikamaa. Ilmeisesti myytävänä oli aitoja natsimerkkejä ja takkeja hinnasta päätellen. Sain sieltä myös ostettu reppuun Japanin lipun. Aika loppui kesken, eikä keretty enää käydä pimeällä pyörimässä romanttisessa maailmanpyörässä vaan jouduttiin ottamaan juna takaisin leirintäalueelle.

American Mura

Tänään ollaan taas herätty hyvissä ajoin ja otettiin tällä kertaa suunta Naraan. Vietiin äsken likaset kamat pesukoneeseen pyörimään ja sen jälkeen käydään katsomassa mitä Naralla meille on annettavana. Tämäkin on semmonen kulttuurikaupunki, kuten Tokio, mutta täältä saattaa löytyä muutama ihan mielenkiintoinen juttu, kuten peurapuisto, jossa on 1300 peuraa. Otetaan tämä päivä lepposammin kuin kaksi edellistä, sillä huomenna pitää lähteä taas sotkemaan eteenpäin kohti Beppua. Sinne on todennäköisesti reilun viikon matka. Ensimmäisenä esteenä on Osakan ja Koben muodostama metropoli, mutta onhan noita pikkukyliä ennenkin ohitettu. Hyvällä fiiliksellä mennään taas ku tiedossa on polkemista, se on jotenkin niin rauhoittavaa hommaa.

On muuten mennyt päiväbudjetit pikkasen yli näinä viime päivinä. Jo pelkästään liikkuminen on maksanut paikkojen välillä on maksanut päivän budjetin, mutta nyt ei auta ku elää halvalla vähän aikaa. Myöskään leirintäalueella ei ole näkynyt yhtään työntekijää, joten todennäköisesti ei makseta siitäkään mitään.

Edelleen Japanissa

Lahdettiin sitten tiistaina Hamatsusta etenemaan. Mahdollisia reitteja oli 2, ensimmainen meni suoraan pohjoiseen kohti Nagoyaa ja toinen lanteen rannikkoa pitkin. Valittiin sitten rannikkoreitti ja lahdettiin sotkemaan kohti Iragoa, josta sitten oli tarkoitus ottaa lautta Tobaan. Matka Iragoon meni rauhallisissa merkeissa, hieman harmaa paiva ja muutamia pienia vesikuuroja tuli matkalla. Maasto oli epatasaista ja jouduttiin polkemaan pieneen ylamakeen tai vastaavasti laskemaan alas pienta alamakea. Matka eteni hyvaa tahtia ja paastiin klo 1400 aikoihin satamaan, josta lahti seuraava lautta klo 1510. Lippujen oston jalkeen mentiin hakemaan pihalta pyorilta kamoja ja huomattiin, etta vetta tuli ihan tosissaan. Hyvaa tuuria, etta paastiin perille ennen vesisadetta.

Jotaki ukkoja portaissa

Lautalla kumpikin sippas valittomasti ja herattiin vasta 5min ennen lautan rantautumista. Tobasta lahdettiin sitten hakemaan leirinta-aluetta, koska paikka oli jalleen luonnonsuojelualue, jossa ei mielellaan saa leiriytya. Mentiin juna-aseman turisti-infoon, jossa ystavallinen nainen otti heti puhelimen kateen ja rupesi soittelemaan ympariinsa. Luuri torkattiin sitten minun kateen ja toisesta paasta porisi jonkun toisen turisti-infon mies, joka kertoi, etta voimme nukkua yon laheisella parkkipaikalla, ilmaiseksi. Syyna tahan oletettavasti oli leirinta-alueen etaisyys, joka oli noin 30min pyoralla ja sade, joka ei sitten lakannut koko yona. Yolla meita myos viihdytti viereisen tontin asukkaat, riikinkukot, joista paasee ihan torkea aani. Ois tehny mieli tehda paistia niista viuhkapyrstoista.

Pyhamokki, jossa pitaa paukuttaa kasia ku Karppamatsissa

Tana aamuna herailtiin hyvissa ajoin, syotiin aamupala ja pakattiin leiri pyorien paalle. Lahdettiin sotkemaan kohti Isea, jossa on Japanin pyhimmat shinto rakennukset. Homma lahti kivasti rullaamaan, mutta noin 10km jalkeen homma alkoi maistua paskalta. Pyorat tuntuivat raskaammilta kuin talviharjotusten aikaan ja muutenkin oli vasynyt olo. Pitaa jatkossa pitaa valipaivat valipaivina, eika lahta kavelemaan keskustaan paamaarattomasti, kuten tehtiin nyt toissapaivana Hamamatsussa.

Turistikuva

Valipalaa, 460yen (4.2e) ja 1085 kcal

Paastiin kuitenkin Iseen ja siella toiseen kahdesta temppelialueesta. Eivatpa olleet jalleen kerran kovinkaan raposen nakosia rakennuksia, mutta itelta kaiketi puuttuu se syvempi fiilistely tommosista uskonnollisista jutuista. Polkastiin Isesta viela 25km eteenpain, ettei jaa ihan tyhjaksi arvaksi koko paiva ja nyt ollaan sitten yota nettikahvilassa, tai se 6 tuntia, jonka taalla saa suht halvalla (15e). Paikka on talla hetkella nimelta Matsusaka.

Pimp my ride Japan edition

Japani tuo tuhansien vuorien saari

Sanotaa nyt alkuun syy miksi ei olla päivitetty blogia pitkään aikaan. Täällä netit o melko harvassa ja kalliita, nytkin pitää maksaa 2.5e/30min tai 12e/4h, otettiin sitten 4 tuntia. No saapa ainakin juoda niin paljon jäämehua, limukkaa ja kahvia ku sielu sietää. Toinen syy on se, että polkupäivät on melko kiireisiä, eikä niihin sitten sovi oikein parin tunnin taistelu Japanin kielisten näppisten kanssa. Mutta nyt copy pastella valmista tekstiä, sain muuten senki kans taistella 20min, että sain ruutuun.

Lähdettiin viime viikon lauantaina aamulla klo 830 Annalta ja Jukalta polkemaan kohti Fujia. Tarkotus oli päästä Fujille 2 päivässä, miten kävi? Ei ainakaan päästy 2 päivässä perille. Ekana päivänä polettiin Tokiosta Atsugiin. Matka meni ihan hyvin, vaikka oltiin koko ajan taajamassa. Eka tauolla noin 10km jälkeen huomattiin, että Ilkan pyörästä oli kumpikin rengas puhki, joten vaihdettiin uudet sisäkumit kumpaankin ja päästiin jatkamaan matkaa.

Eka paivaa menossa

Atsugiin päästiin 16 jälkeen. Telttapaikaksi löytyi heti joenranta, mutta sinne ei päästy kuin vasta myöhemmin pimeän tultua. Alettiin ettimään jotakin suihkupaikkaa, mutta sitä ei sitten löydetty. Käytiin vain hakemassa Family Martista ruokaa illaksi ja aamuksi. Väsymys alkoi olla jo melkoinen ja nukkumaan teki mieli. Rannalta löydettiin sitten noin 5 jalkapallo ja baseball kenttää, joiden laitaan olisi mahdollista pystyttää teltta. Kysyttiin asiasta vielä ulkoilevalta vanhemmalta herralta ja hän sanoi, että mitään ongelmia ei pitäisi olla. Yöllä saatiin nukuttua noin 8 tuntia.

Sunnuntai aamuna kamat kasaan ja kokkaileemaan pyörätielle. Aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Hakonea. Matkalla ajettiin Odawaran ohi, josta löydettiin sattumalta vanha linna. Ihan hieno mesta pitää taukoa. Ensimmäiset 40km meni tosi lepposasti hyvällä kelillä ja tasaisella maalla rannikolla. Maisemat alkoivat myös muuttua vuorien lähestyessä.

Tauko linnat

Hakone on noin 30km päässä Fujista oleva luonnonpuisto, jossa on paljon vuoria ja yksi isompi järvi. Päästiin Hakone-Yumotoon klo 11 aikoihin. Turisti-infosta löydettiin paikalliset kartat ja saatiin alennuskuponki lähellä olevaan Onseniin, eli kuumaan lähteeseen tehtyyn kylpylään. Hintaa riemulla oli kuutisen euroa. Vesi oli jotakin 40-50 asteista ja hiki virtasi. Mahtava kokemus, pitää käyttää aina mahdollisuuden tullen uudestaan. Turisti-infosta saatiin myös tieto, että luonnonpuistoissa telttailu on kielletty ja ainoa leirintäalue on 14km päässä. Lähdettiin kylvyn ja valmisruokien jälkeen nousemaan vuoristoon kohti leirintäaluetta. Nousu oli ihan naurettavan jyrkkä ja jouduttiin pitämään taukoja kilometrin välein. Noususta kertoo jotain se, että 10km matkalla nousua tuli yli 850m. Alettiin myös taistelemaan pimeää vastaan, mutta leirintäalueelle pääsy jäi haaveeksi. Käytiin hakemassa ruokaa kaupasta ja lähdettiin kyselemään hotelleista hintoja ja vapaita huoneita. Halvin hotelli joka löydettiin maksoi 100e/yö. Tässä vaiheessa fiilis alkoi olla jo melko paska. Väsytti, nälätti ja vitutti. Pimeän tultua löydettiin tyhjä parkkipaikka, jonka päällä oli Kiinan muurin tyylinen näköalakatu. Päätettiin pystyttää teltta kadun toisessa päässä olevaan pieneen tyhjään tilaan. Herätys otettiin 3 aikaan, jotta ehdittään pois mahdollisten auringonnousua katsovien ihmisten alta.

Astetta laittomampi yo

Auringon nousu samasta paikasta

Aamulla herättiin 3:lta ja kamat pistettiin äkkiä kasaan. Aamupalaksi illalta jäänyt olut ja riisikakku, onigiri. Lähdettiin heti rullaamaan kohti leirintäaluetta, koska kaupat aukaisevat ovensa vasta 9-10 aikoihin. Ylämäki jatkui vielä 4km matkan, jonka jälkeen päästiin laskettelemaan kohti Ashinoko järveä. Oltiin leirintäalueella joskus 6 aikaan aamulla. Leirintäalue aukesi 8:lta ja check-in oli vasta klo 11. Käytiin odotellessa ostamassa ruokaa muutamaksi päiväksi. Leirintäalueella oli alle 10 asiakasta ja muutenkin paikka vaikutti autiolta. Fiilis koheni heti huomattavasti kun päästiin ensimmäiseen lailliseen majoitukseen, eikä tarvinut heräillä kuumotuksen vallassa. Vietettiin kaikkiaan 3 yötä autiolla leirintäalueella, jonka jälkeen kohti Fujia, tällä kertaa oikeasti.

Nakyma leirinta-alueelta

Kuumat tiet meilla

Torstaina lähdettiin Hakonen laaksosta pois tunnelin kautta, josta odotettiin jonkunlaista näkymää itse pääpirusta. Oli onneksi kirkas aamu, eikä Fuji kerennyt ujostella meitä ennenku saatiin räiskittyä muutama kuva. Ajeltiin samana päivänä vielä Fujin rinnettä ylös 5 th stationille, 1440m korkeuteen. En ole varmasti koskaan kokenut yhtä raskasta päivää. Jouduttiin työntämään pyöriä ylämäkeen pari tuntia, mikä ei ole ihan helppoa pyörien painosta johtuen. Yö vietettiin tyhjällä parkkipaikalla, vaikka se on jälleen kerran laitonta. Eipä tullut kukaan ainakaan mitään sanomaan, vaikka mahdollisesti näkikin. Yö oli taas kylmä ja muutenkin onnistunut. 5 th stationilta oli tarkoitus lähtä kiipeämään Fuji ylös, mutta mikään koko vuorella ei ollut auki ja juomavettä ei näkynyt missään. Muutenkin 5 th stationin luulisi olevan iso mesta, jossa on kaikki palvelut hotelleista lähtien, kuinka väärä sitä pieni suomalainen voikaan olla. Mahdollisesti takas vielä reissun loppuun. Vituttihan se nyt vähän käydä vuorella repimässä ittensä, mutta semmosia ne nämä reissut on.

Fuji tai jottain pekham

5th station, kokonaisuudessaan

Nain sita poletaan Fujille

Leirit pystyssa

Perjantaina lähdettiin ajelemaan vuorelta alas aamusta. Tarkotuksena oli päästä Fujin kaupunkiin, joka on rannikolla. Jos kiipeäminen Fujille oli helvetti, oli laskeutuminen oikeinkin mukavaa. Mäen jyrkkyys oli enimmillään 10 astetta, mikä nyt sattuu olemaan melko jyrkkä ja vauhtia pyöristä lähti parhaimmillaan 60km/h, alle 40 ei taidettu käydä missään vaiheessa koko 20km matkan aikana. Päästiin Fujin kaupunkiin, josta alettiin ettiä sentoa/onsenia (julkista kylpylää/ kuumaa lähdettä). Löydettiin se 10km kruisailun jälkeen. Kyllähän se kylpy maistui hyvälle pitkän ajan jälkeen. Yöpaikaksi valittiin joen vieressä oleva parkkipaikka, joka oli kalastajien suosiossa. Heitä meidän teltta ei kuitenkaan häirinnyt ja saatiin nukkua ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen lämmin yö. Fiilikset alkoivat nousta tässä vaiheessa, koska tiedossa oli rannikkoa, eikä enää niitä pirun mäkiä.

Lauantain oli normaali polkupäivä, jonka aika taulu menee osapuilleen seuraavasti; ylös klo 6-8, matkaan klo 7-9, lounas 11-12, polkemista klo 14-16 asti. Yöpaikkaa lähdetään yleensä ettimään isoista jokisuistoista, joihin on myös aina laitettu kaupungin urheilukentät. Sieltä löytyy vessa ja joskus jopa juokseva vesi. Lauantaina tuuli koko päivän lievästi vastaan, mikä nyt ei erityisesti haitannut tasaisella maalla. Yöpaikaksi onnistuttiin saamaan teltta paikallisten partiolaisten telttojen sekaan.

Japani nousee meresta ku usva paskasta

Japanin rannikko on tetrispalikoiden hautausmaa

Sunnuntaina otettiin suunta kohti Hamamatsua, joka on vain nimi kartoilla. Tarkoitus oli viettää siellä lepopäivää ja etsiä vihdoin nettikahvila. Matka meni pirun hyvin ja ensimmäistä kertaa päästiin polkemaan taajaman ulkopuolella. Koko rannikko on tikattu täyteen kaupunkeja, joiden rajoja ei löydä kuin kylteistä. Päästiin polkemaan pitkä osa matkasta yli 30km/h myötätuuleen. Fiilikset nousivat samaa vauhtia kuin nopeus. Päästiin Hamamatsun taajaamaan joskus siinä 16 aikoihin ja ensimmäinen asia minkä huomasin oli pilvenpiirtäjät. Ajeltiin suoraan juna-asemalle, josta tuttuun tapaan löytyi turisti-info. Sieltä avuliaat neitokaiset opastivat meidät leirintäalueelle, jonne kertyi matkaa vajaa 20km. Saatiin mukaan myös kasa muita oppaita ja karttoja. Leirintäalue on törkeän iso, täällä on 4 tennis-, baseball- ja jalkapallokenttä. Meidän lisäksi toisessa päässä on 2 autoa teltoineen. Eipä ole ainakaan vaikeutta löytää omaa telttaa.

Loyda teltta tayteen pakatulta leirinta-alueelta

Lonely Planetissa ei ole tästä miljoonakaupungista mitään tietoa, vaikka onhan se ollut jo ennenkin tiedossa että lonely planet on täys paska, siitä ei saa mitään mitä ei sais normaaleista asemilla olevista turisti-infoista. Ei oo ihme että paikat nostaa hintoja heti ku pääsee kyseisen kirjan sivuille. Erityisesti tätä huomasi viime kesänä Kaakkois-Aasiassa. Jos menette nyt sinne, niin muistakaa mennä sen lonely planetin mestan vieressä olevaan guest houseen kysymään hintoja, ovat melko varmasti halvemmat.

Japanin tiet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Hieman epätasaisuutta paikoin ja välillä on laidoissa 15cm korkeita ja leveitä ja 20m pitkiä kohoumia. Pääsin tutustumaan yhteen tämmöiseen oikeen läheltä 26km/h vauhdissa, kuulemma näytti homma melko hurjalta takaapäin ja siltä se tuntui myös satulasta. Tommosella 50kg painavalla pyörällä alkaa myös olemaan tässä sympioosissa jotakin sanan valtaa. Hommasta selvittiin onneksi säikähdyksellä, pyörän vaurioita en vielä ole tarkastanut, mutta ainakaan matka ei siihen loppunut.

Nysse alakaa

Sain ostettua itelle uuden digijärkkärin, mallia Pentax K10d. Pitäs olla ihan asiallinen kamera ja hintaa oli ~250e. Kamera on tosiaan käytetty, mutta käyttöön se on otettu vasta 06/2009, joten iällä se ei vielä ole pilattu. Ilkka sai ostettua itelle myös videokameran piiiiitkän arvonnan ja panikoinnin jälkeen. Vaiheessa senkin hankkiminen oli jo vaakalaudalla, mutta nyt on pientä mahdollisuutta, että reissusta tulee jonkunlaista dokkaria/videopätkää. Aika näyttää.

Shinjuku Annan ja Jukan parvekkeelta

Tehtiin myös muut pakolliset hankinnat tässä tällä viikolla. Käytiin ostamassa Trangiaan polttoainetta, kartat, kengät ja muuta pientä. Saatiin myös pyörät kasattua tuossa eilen ja tehtiin korttelin ympäri testiajot. Itellä on ollut ongelmia takavaihtajan kanssa, koska se piti vaihtaa ennen reissua liian jäykkien välitysten takia. Nyt kuitenkin sain sorvattua sen vaihtajan 90% kuntoon ja kaikki tuntuu muutenkin olevan ihan suht reilassa.

Pyörät kasattu

Huomenna alkaa sitten varsinainen matka. Kiitämme Annaa, Jukkaa, Elliä ja Siiriä seurasta, ruuasta, avusta, yöpaikasta ja kaikesta. Otamme aamulla nokan toivottavasti kohti Fujia. Katsottiin äsken Ilen kans reittiä pois Tokiosta ja pahaltahan tuo näyttää. Toisaalta voi sanua Tokion puolustamiseksi sen, että täällä on paljon pyöräilijöitä ja vähän autoja, mikä helpottaa matkustamista jonkun verran.

Tokion kadut

Fujille olis tarkotus päästä toisena päivänä, jonka jälkeen mahdollinen Fujin valloitus tehtäs vielä samana yönä. Fuji on parhaimmillaan auringon noustessa, joten sinne pitää lähteä kävelemään joskus klo 22 paikallista aikaa. Nousu ottaa 4-7 tuntia, mitä on tällä hetkellä mahdotonta arvioida ja laskeutuminen 1-2h. Tällä hetkellä Fuji ei vielä ole varsinaisesti "auki", mikä tarkoittaa sitä, että väliasemat ovat suljettuja ja siellä pitäisi muutenkin olla rauhallista. Vastaan voi tulla kuitenkin suuri ongelma nimeltä sää ja itse nousu. Fujilla on kuitenki korkeutta yli 3700 metriä, mikä on melko paljon meren tasolla asuville janttereille. Vaihtoehtona on kuitenkin jättää kiipeäminen nyt väliin ja tulla takaisin ennen pohjoiseen siirtymistä.

Jaappani

Viime viikolla kaikki meni ihan törkeän kiireeksi ja asioita ei kerennyt tehdä kunnolla ja nyt vaan toivoo että kaikki tarvittavat on mukana. Tavaraa on kokonaisuudessaan mukana ~47kg/ukko. Kuulostaa isolta kasalta, mutta siinä ei oikeasti ole hirveästi mitään ylimääräistä.



Olin viikonlopun Helsingissä Villen ja Maijun luona. Sirkka, Villen ja Maijun koira, maisteli siellä mun sandaalit ja uudet kuulokkeet, jotka pitää nyt sitten ostaa täältä Tokiosta. Kiitoksia majapaikasta.

Tultiin eilen aamusta Tokioon ja oltiin jo aikaisemmin päätetty lähettää pyörät ja suurimman osan kamoista lentokentältä kuriirin kautta Annalle. Pyörät maksoi 30e ja laukut 12e lähettää, mikä ei nyt ihan hirveästi ole. Kun oltiin saatu kamat kuriirille lähdettiin ekaan seikkailuun Japanin maaperällä. Käytiin kysymässä turisti-infosta miten päästään Naritalta Sendagayan asemalle mahdollisimman halvasti. Halvin ratkaisu on mennä paikallisjunalta, mikä kestää keskustaan 1h10min. Keskustasta sitten muutamalla vaihdolla päästiin Sendagayaan. VR:n pitäs ottaa mallia Japanin liikenteestä, kaikki toimii kuin ajatus, junat ovat minuutilleen ajallaan ja homma toimii muutenkin järkyttävän hyvin. Myös pyörät ja muut kamat tuli ajallaan, mikä on erikoista suomalaisella mittapuulla.



Eilen käytiin kiertämässä vähän Annan kans Shinjukussa ja tänään on tarkotus lähtä Akihabaraan (=elektroniikka helvettiin) ostamaan kameroita. Ilellä on tarkotus ostaa videokamera ja mulla järkkäri. Saapa nähdä miten jätkien käy. Lontoon murretta ei sakki täällä ihan hirveästi suostu tai osaa käyttää, mutta eiköhän se huitomalla mene.