Jaappani

Viime viikolla kaikki meni ihan törkeän kiireeksi ja asioita ei kerennyt tehdä kunnolla ja nyt vaan toivoo että kaikki tarvittavat on mukana. Tavaraa on kokonaisuudessaan mukana ~47kg/ukko. Kuulostaa isolta kasalta, mutta siinä ei oikeasti ole hirveästi mitään ylimääräistä.



Olin viikonlopun Helsingissä Villen ja Maijun luona. Sirkka, Villen ja Maijun koira, maisteli siellä mun sandaalit ja uudet kuulokkeet, jotka pitää nyt sitten ostaa täältä Tokiosta. Kiitoksia majapaikasta.

Tultiin eilen aamusta Tokioon ja oltiin jo aikaisemmin päätetty lähettää pyörät ja suurimman osan kamoista lentokentältä kuriirin kautta Annalle. Pyörät maksoi 30e ja laukut 12e lähettää, mikä ei nyt ihan hirveästi ole. Kun oltiin saatu kamat kuriirille lähdettiin ekaan seikkailuun Japanin maaperällä. Käytiin kysymässä turisti-infosta miten päästään Naritalta Sendagayan asemalle mahdollisimman halvasti. Halvin ratkaisu on mennä paikallisjunalta, mikä kestää keskustaan 1h10min. Keskustasta sitten muutamalla vaihdolla päästiin Sendagayaan. VR:n pitäs ottaa mallia Japanin liikenteestä, kaikki toimii kuin ajatus, junat ovat minuutilleen ajallaan ja homma toimii muutenkin järkyttävän hyvin. Myös pyörät ja muut kamat tuli ajallaan, mikä on erikoista suomalaisella mittapuulla.



Eilen käytiin kiertämässä vähän Annan kans Shinjukussa ja tänään on tarkotus lähtä Akihabaraan (=elektroniikka helvettiin) ostamaan kameroita. Ilellä on tarkotus ostaa videokamera ja mulla järkkäri. Saapa nähdä miten jätkien käy. Lontoon murretta ei sakki täällä ihan hirveästi suostu tai osaa käyttää, mutta eiköhän se huitomalla mene.