Japani tuo tuhansien vuorien saari

Sanotaa nyt alkuun syy miksi ei olla päivitetty blogia pitkään aikaan. Täällä netit o melko harvassa ja kalliita, nytkin pitää maksaa 2.5e/30min tai 12e/4h, otettiin sitten 4 tuntia. No saapa ainakin juoda niin paljon jäämehua, limukkaa ja kahvia ku sielu sietää. Toinen syy on se, että polkupäivät on melko kiireisiä, eikä niihin sitten sovi oikein parin tunnin taistelu Japanin kielisten näppisten kanssa. Mutta nyt copy pastella valmista tekstiä, sain muuten senki kans taistella 20min, että sain ruutuun.

Lähdettiin viime viikon lauantaina aamulla klo 830 Annalta ja Jukalta polkemaan kohti Fujia. Tarkotus oli päästä Fujille 2 päivässä, miten kävi? Ei ainakaan päästy 2 päivässä perille. Ekana päivänä polettiin Tokiosta Atsugiin. Matka meni ihan hyvin, vaikka oltiin koko ajan taajamassa. Eka tauolla noin 10km jälkeen huomattiin, että Ilkan pyörästä oli kumpikin rengas puhki, joten vaihdettiin uudet sisäkumit kumpaankin ja päästiin jatkamaan matkaa.

Eka paivaa menossa

Atsugiin päästiin 16 jälkeen. Telttapaikaksi löytyi heti joenranta, mutta sinne ei päästy kuin vasta myöhemmin pimeän tultua. Alettiin ettimään jotakin suihkupaikkaa, mutta sitä ei sitten löydetty. Käytiin vain hakemassa Family Martista ruokaa illaksi ja aamuksi. Väsymys alkoi olla jo melkoinen ja nukkumaan teki mieli. Rannalta löydettiin sitten noin 5 jalkapallo ja baseball kenttää, joiden laitaan olisi mahdollista pystyttää teltta. Kysyttiin asiasta vielä ulkoilevalta vanhemmalta herralta ja hän sanoi, että mitään ongelmia ei pitäisi olla. Yöllä saatiin nukuttua noin 8 tuntia.

Sunnuntai aamuna kamat kasaan ja kokkaileemaan pyörätielle. Aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Hakonea. Matkalla ajettiin Odawaran ohi, josta löydettiin sattumalta vanha linna. Ihan hieno mesta pitää taukoa. Ensimmäiset 40km meni tosi lepposasti hyvällä kelillä ja tasaisella maalla rannikolla. Maisemat alkoivat myös muuttua vuorien lähestyessä.

Tauko linnat

Hakone on noin 30km päässä Fujista oleva luonnonpuisto, jossa on paljon vuoria ja yksi isompi järvi. Päästiin Hakone-Yumotoon klo 11 aikoihin. Turisti-infosta löydettiin paikalliset kartat ja saatiin alennuskuponki lähellä olevaan Onseniin, eli kuumaan lähteeseen tehtyyn kylpylään. Hintaa riemulla oli kuutisen euroa. Vesi oli jotakin 40-50 asteista ja hiki virtasi. Mahtava kokemus, pitää käyttää aina mahdollisuuden tullen uudestaan. Turisti-infosta saatiin myös tieto, että luonnonpuistoissa telttailu on kielletty ja ainoa leirintäalue on 14km päässä. Lähdettiin kylvyn ja valmisruokien jälkeen nousemaan vuoristoon kohti leirintäaluetta. Nousu oli ihan naurettavan jyrkkä ja jouduttiin pitämään taukoja kilometrin välein. Noususta kertoo jotain se, että 10km matkalla nousua tuli yli 850m. Alettiin myös taistelemaan pimeää vastaan, mutta leirintäalueelle pääsy jäi haaveeksi. Käytiin hakemassa ruokaa kaupasta ja lähdettiin kyselemään hotelleista hintoja ja vapaita huoneita. Halvin hotelli joka löydettiin maksoi 100e/yö. Tässä vaiheessa fiilis alkoi olla jo melko paska. Väsytti, nälätti ja vitutti. Pimeän tultua löydettiin tyhjä parkkipaikka, jonka päällä oli Kiinan muurin tyylinen näköalakatu. Päätettiin pystyttää teltta kadun toisessa päässä olevaan pieneen tyhjään tilaan. Herätys otettiin 3 aikaan, jotta ehdittään pois mahdollisten auringonnousua katsovien ihmisten alta.

Astetta laittomampi yo

Auringon nousu samasta paikasta

Aamulla herättiin 3:lta ja kamat pistettiin äkkiä kasaan. Aamupalaksi illalta jäänyt olut ja riisikakku, onigiri. Lähdettiin heti rullaamaan kohti leirintäaluetta, koska kaupat aukaisevat ovensa vasta 9-10 aikoihin. Ylämäki jatkui vielä 4km matkan, jonka jälkeen päästiin laskettelemaan kohti Ashinoko järveä. Oltiin leirintäalueella joskus 6 aikaan aamulla. Leirintäalue aukesi 8:lta ja check-in oli vasta klo 11. Käytiin odotellessa ostamassa ruokaa muutamaksi päiväksi. Leirintäalueella oli alle 10 asiakasta ja muutenkin paikka vaikutti autiolta. Fiilis koheni heti huomattavasti kun päästiin ensimmäiseen lailliseen majoitukseen, eikä tarvinut heräillä kuumotuksen vallassa. Vietettiin kaikkiaan 3 yötä autiolla leirintäalueella, jonka jälkeen kohti Fujia, tällä kertaa oikeasti.

Nakyma leirinta-alueelta

Kuumat tiet meilla

Torstaina lähdettiin Hakonen laaksosta pois tunnelin kautta, josta odotettiin jonkunlaista näkymää itse pääpirusta. Oli onneksi kirkas aamu, eikä Fuji kerennyt ujostella meitä ennenku saatiin räiskittyä muutama kuva. Ajeltiin samana päivänä vielä Fujin rinnettä ylös 5 th stationille, 1440m korkeuteen. En ole varmasti koskaan kokenut yhtä raskasta päivää. Jouduttiin työntämään pyöriä ylämäkeen pari tuntia, mikä ei ole ihan helppoa pyörien painosta johtuen. Yö vietettiin tyhjällä parkkipaikalla, vaikka se on jälleen kerran laitonta. Eipä tullut kukaan ainakaan mitään sanomaan, vaikka mahdollisesti näkikin. Yö oli taas kylmä ja muutenkin onnistunut. 5 th stationilta oli tarkoitus lähtä kiipeämään Fuji ylös, mutta mikään koko vuorella ei ollut auki ja juomavettä ei näkynyt missään. Muutenkin 5 th stationin luulisi olevan iso mesta, jossa on kaikki palvelut hotelleista lähtien, kuinka väärä sitä pieni suomalainen voikaan olla. Mahdollisesti takas vielä reissun loppuun. Vituttihan se nyt vähän käydä vuorella repimässä ittensä, mutta semmosia ne nämä reissut on.

Fuji tai jottain pekham

5th station, kokonaisuudessaan

Nain sita poletaan Fujille

Leirit pystyssa

Perjantaina lähdettiin ajelemaan vuorelta alas aamusta. Tarkotuksena oli päästä Fujin kaupunkiin, joka on rannikolla. Jos kiipeäminen Fujille oli helvetti, oli laskeutuminen oikeinkin mukavaa. Mäen jyrkkyys oli enimmillään 10 astetta, mikä nyt sattuu olemaan melko jyrkkä ja vauhtia pyöristä lähti parhaimmillaan 60km/h, alle 40 ei taidettu käydä missään vaiheessa koko 20km matkan aikana. Päästiin Fujin kaupunkiin, josta alettiin ettiä sentoa/onsenia (julkista kylpylää/ kuumaa lähdettä). Löydettiin se 10km kruisailun jälkeen. Kyllähän se kylpy maistui hyvälle pitkän ajan jälkeen. Yöpaikaksi valittiin joen vieressä oleva parkkipaikka, joka oli kalastajien suosiossa. Heitä meidän teltta ei kuitenkaan häirinnyt ja saatiin nukkua ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen lämmin yö. Fiilikset alkoivat nousta tässä vaiheessa, koska tiedossa oli rannikkoa, eikä enää niitä pirun mäkiä.

Lauantain oli normaali polkupäivä, jonka aika taulu menee osapuilleen seuraavasti; ylös klo 6-8, matkaan klo 7-9, lounas 11-12, polkemista klo 14-16 asti. Yöpaikkaa lähdetään yleensä ettimään isoista jokisuistoista, joihin on myös aina laitettu kaupungin urheilukentät. Sieltä löytyy vessa ja joskus jopa juokseva vesi. Lauantaina tuuli koko päivän lievästi vastaan, mikä nyt ei erityisesti haitannut tasaisella maalla. Yöpaikaksi onnistuttiin saamaan teltta paikallisten partiolaisten telttojen sekaan.

Japani nousee meresta ku usva paskasta

Japanin rannikko on tetrispalikoiden hautausmaa

Sunnuntaina otettiin suunta kohti Hamamatsua, joka on vain nimi kartoilla. Tarkoitus oli viettää siellä lepopäivää ja etsiä vihdoin nettikahvila. Matka meni pirun hyvin ja ensimmäistä kertaa päästiin polkemaan taajaman ulkopuolella. Koko rannikko on tikattu täyteen kaupunkeja, joiden rajoja ei löydä kuin kylteistä. Päästiin polkemaan pitkä osa matkasta yli 30km/h myötätuuleen. Fiilikset nousivat samaa vauhtia kuin nopeus. Päästiin Hamamatsun taajaamaan joskus siinä 16 aikoihin ja ensimmäinen asia minkä huomasin oli pilvenpiirtäjät. Ajeltiin suoraan juna-asemalle, josta tuttuun tapaan löytyi turisti-info. Sieltä avuliaat neitokaiset opastivat meidät leirintäalueelle, jonne kertyi matkaa vajaa 20km. Saatiin mukaan myös kasa muita oppaita ja karttoja. Leirintäalue on törkeän iso, täällä on 4 tennis-, baseball- ja jalkapallokenttä. Meidän lisäksi toisessa päässä on 2 autoa teltoineen. Eipä ole ainakaan vaikeutta löytää omaa telttaa.

Loyda teltta tayteen pakatulta leirinta-alueelta

Lonely Planetissa ei ole tästä miljoonakaupungista mitään tietoa, vaikka onhan se ollut jo ennenkin tiedossa että lonely planet on täys paska, siitä ei saa mitään mitä ei sais normaaleista asemilla olevista turisti-infoista. Ei oo ihme että paikat nostaa hintoja heti ku pääsee kyseisen kirjan sivuille. Erityisesti tätä huomasi viime kesänä Kaakkois-Aasiassa. Jos menette nyt sinne, niin muistakaa mennä sen lonely planetin mestan vieressä olevaan guest houseen kysymään hintoja, ovat melko varmasti halvemmat.

Japanin tiet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Hieman epätasaisuutta paikoin ja välillä on laidoissa 15cm korkeita ja leveitä ja 20m pitkiä kohoumia. Pääsin tutustumaan yhteen tämmöiseen oikeen läheltä 26km/h vauhdissa, kuulemma näytti homma melko hurjalta takaapäin ja siltä se tuntui myös satulasta. Tommosella 50kg painavalla pyörällä alkaa myös olemaan tässä sympioosissa jotakin sanan valtaa. Hommasta selvittiin onneksi säikähdyksellä, pyörän vaurioita en vielä ole tarkastanut, mutta ainakaan matka ei siihen loppunut.