Vaeltamista

Päästiin Nayorosta autokyydillä Asahikawaan. Oli ihan kivaa vaihtelua istua autossa, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin 75km. Asahikawasta lähdettiin kaupan jälkeen suoraan kohti Daisetsuzanin luonnonpuistoa. Matka otti kaksi päivää, koska ensimmäisenä päivänä päästiin polkemaan vasta 1 jälkeen. Asahikawasta eteenpäin matka oli koko ajan ylämäkeä. Ensimmäiset 30km loivaa ja viimeiset 15km jyrkkää. Huomasin kuitenkin, että ylöspäin pääsee todella paljon helpommin nyt kuin reissun alussa ja taukoja ei tarvinut pitää läheskään yhtä paljon kuin ennen.

Maisemaan maastoutumista

Päästiin Asahidaken, Hokkaidon suurin vuori, viereen aamupäivästä ja otettiin leirintäalueelta kahdeksi yöksi majoitus. Oli aluksi tarkoitus tehdä 5:n päivän vaellus, mutta varusteet pettivät. Jälkeen päin ajateltuna ihan hyvä että ei lähdetty edes yrittämään. Leirintäalueella törmättiin ameriikanpoikaan nimeltä Peter. Peter on aito hippi, ikää 58 vuotta ja matkustellut viimeset 40 vuotta ympäri maailmaa. Hän käy töissä puoli vuotta ja matkustaa toisen puolikkaan. Hieno elämäntapa, vaikka itsekin mietti omia valintojaan elämästä.

Peter ja Ile laskeutumassa Asahidakelta

Lähdettiin toisena aamuna Peterin kanssa kiipeämään Asahidakea. Maisemat olivat jotakin ihan törkeän hienoa. Huipulta tosin ei nähnyt mitään, koska oltiin pilvien keskellä. Tehtiin huipun jälkeen vielä noin 10km lenkki, ennenkuin mentiin takaisin leirintäalueelle. Matkalla törmättiin 2 tyttöön, joista toinen oli yllätysyllätys suomalainen. Hekin olivat menossa leirintäalueelle, jossa sitten myöhemmin nähtiin ja syötiin iltapalaa yhdessä.

Nuudelit maistuu Ullalle ja Marialle

Seuraavan aamuna lähdettiin takaisin kohti Sapporoa. Matkaa oli 190km, joka oli tarkoitus polkea kahdessa päivässä. Herätessä huomasin, että jalat ovat edellisen päivän jäljiltä kipeämmät kuin kertaakaan aikasemmin koko reissulla. Pyöräily kuitenkin onnistui, koska käytössä ovat eri lihakset. Päästiin takaisin Asahikawaan 1.5 tunnissa, vaikka matkaa oli 50km. Kertoo jotain alamäestä ja myötätuulesta. Lähdettiin Asahikawasta polkemaan pyöräilytietä pitkin. Tien piti mennä suoraan Sapporoon, mutta se loppui 20km jälkeen, joten jatkettiin matkaa tutusti maantiellä.

Huipulta on huiput maisemat

Fukagawan kohdilla Ilkalta räjähti takavaihtaja ja -vanne, mutta siitä voitte varmasti lukea enemmän Ilen blogista. Talutettiin pyörät juna-asemalle, josta Ile sitten hyppäsi Sapporon junaan ja minä otin teltan haltuun ja menin nukkumaan joen viereen. Seuraavan aamuna heräsin ja huomasin, että en voinut taittaa nilkkoja, koska pohkeet olivat älyttömän kipeät, johtuen vaelluksesta. Lähdin kuitenkin polkemaan kohti Sapporoa, johon oli matkaa yli 100km. Löysin joelta pyöräilytien, jota pääsin kulkemaan taas jotakin 20km. Tällä kertaa tie oli kasvanut umpeen ja piti lähteä jälleen polkemaan maantielle. Onneksi maantie oli 2-kaistainen ja sillä oli leveä reinusta, jossa oli hyvä mennä. Ainoa ongelma matkalla oli vastatuuli, se oli naurettavan kova ja puski suoraan edestä. Ei ole mukava polkea, kun joutuu tekemään töitä myös alamäkeen. Sain kuitenkin matkaa alle nopeasti ja päästin, että menen Sapporoon yhdessä päivässä. Loppuen lopuksi matkaa kertyi 120km, josta 70km oli vasta-, 30km sivu- ja 20km myötätuulta.

Asahidake, näyttää niin matalalta.

Hokkaidoa ympäri

Vietettiin Sapporossa yhteensä 4 päivää. Toisiksi viimeseinä päivänä käytiin Suomen kurssilla, jossa oli muutama suomalainen vaihtari, Ulla ja Jarkko ja 4 japanilaista opiskelijaa. Tunnin jälkeen sitten opettaja, Aki, pyysi meidät yhdelle oluelle pystybaariin. No illan kuvio menee lyhyesti näin; pystybaarissa olutta ja ruokaa naamariin, josta siirtyminen irkkupubiin viskille, viskien jälkeen kaupasta viinit mukaan karaokeboksiin, josta sitten Chizurun luokse 6 aikaan aamulla. Hauska ilta oli, ei siitä pääse mihinkään. Seuraava päivä menikin sitten krapulaa potiessa ja valmistautuessa seuraavan päivän polkemiseen.

Chizuru ja asunto

Lähdettiin Sapporosta kohti Wakkanaita, jonka lähellä sijaistee Japanin pohjoisin piste, Cape Soya. Ilkka oli kysellyt paikallisilta eri reiteistä ja päätettiin lähteä rannikkoa pitkin, vaikka siinä nousi 1500m vuori. Paikalliset osasivat kertoa, että se on kokonaan tasaista. No miten kävi? Ensimmäiset kaksi päivää poljettiin melkolailla ylämäkeen, vaikkakin vuorten läpi meni yli 10km tunneleita. Maisemat tosin olivat hienoja ja onhan noihin mäkiinkin jo tottunut.

Kuva

Vuorien jälkeen herättiin seuraavan aamuna sateeseen ja polkemiset jäivät vähän vähemmälle. Pahimmat sateet täällä yleensä helpottaa puolen päivän jälkeen, jonka jälkee on mahdollista lähteä polkemaan. Vettä kuitenkin tuli sitten heti kerralla 2 päivää ja matkaa näille päiville tuli yhteensä vain 90km. Sade helpotti loppu kolmantena päivänä ja päästiin aamulla kuivaamaan kastuneita vaatteita ja telttaa. Suunnaksi otettiin Wakkanai ja Cape Soya, jossa käytiin ottamassa muutama pakollinen turistikuva.

Sateen jälkeen ilma on raikas

Maaseutua. Harvinaisen tasaista

Cape Soyalta meillä alkoi kotimatka. Paikkoja joissa on tarkoitus käydä on enää jäljellä vain 1, Daisetsuzan kansallispuisto. Kansallispuiston jälkeen lähdetään Sapporon kautta takaisin kohti Tokiota. Meillä oli tarkotus tehdä Daisetsuzanissa 5 päivän vaellus, mutta kuultiin että vuorilla on tähän aikaan alle 5 astetta lämmintä öisin ja myrskyt ovat myös mahdollisia. Varusteet vaan eivät yksinkertaisesti riitä. Kummankin makuupussit ovat 5 vuoden takaiselta interraililta ja niiden kanssa tulee kylmä jo yli 10 asteessa. Nyt tarkoituksena on mennä kansallispuiston viereisille leirintäalueille ja tehdä sieltä muutama päiväreissu vuoristoon.

Käytiin Japanin Nuorgamissa

Tultiin eilen illalla Nayoroon, jossa meille oli järjestetty majoitus yhden Suomen opiskelijan luota. Asumme nyt pari päivää hautaustoimiston yläkerrassa ja lepäilemme. Tarkoituksena on auttaa isäntää partioleirin järjestelyissä, tavaran pakkausta ja kaupassa käyntiä.

Lepohetki

Sapporo

Tultiin Sapporoon toissa päivänä. Matkaa satamasta tänne tuli reilu 60 tuskaista kilometriä. Pyörätie oli hyvässä kunnossa ja maasto tasaista, mutta vastatuuli oli ihan naurettava koko matkan. Perille kuitenkin päästiin, vaikkakin väsymys alkoi painaa. Yö vietettiin tuttuun tapaan sillan alla. Tällä kertaa taisi olla lähinnä suurkaupungin keskustaa vietetty yö. Vettä alkoi myös tulla jossakin kohti yötä ja sitä tuli koko seuraava päivä.

Ihme ravintola, piti ruuatki ite kokata

Mentiin käymään Sapporon juna-aseman turisti-infossa, josta Ilkka sitten tunnistettiin Erkin veljeksi. Saatiin yöpaikka Chizurun luota, joka on ollut samalla Suomen kurssilla Erkin kanssa. Sisämajoitushan tietysti kelpaa ja saatiin vielä pyykitkin pestyä. Kiitoksia erittäin paljon Chizurulle kaikesta.

10 kerrosta riittää just ja just

Mitäpä Sapporoon? Sapporohan on uusi kaupunki, jossa ei ole oikeastaan mitään nähtävää turisteille, ainakaan mitään vanhaa. Käytiin tosin katsomassa Sapporon paras nähtävyys, kellotorni. Kuvat kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Käytiin ostamassa tulevaa vaellusta varten topografinen kartta ja vesisuodatin, joka suodattaa kivasti pois Hokkaidoin puroissa vaanivat Echinococcuksen munat.

"The most disapointting sight in Japan"

Kohti Hokkaidoa

Nukuttiin Hiroshiman juna-aseman edessä pienet pumpeliunet, eli teltan lisäpohja alustaksi ja unta palloon. Asema aukes klo 05:20, jonka jälkeen suoraan sisään ja etsimään omaa laituria. Junassa ei ollut ongelmia pyörien kanssa, ne pystyi jättämään penkkien taakse tai käytävälle.

Yövyttiin rannikon tuntumassa, uimassa piti käydä

Meillä oli junan vaihto Tokiossa, mutta jäätiin sitten läpällä pois edellisellä pysäkillä. Vaihtoaikaa oli varattu reilu 20min, joten kiirettä puski päästä oikealle asemalle ja löytää vielä oikea juna. Päästiin Tokion asemalle noin 15min ennen junan lähtöä. Siellä sitten kivasti porrastreeniä kaikki kamat, pyörä mukaan lukien, kainalossa. Pienen seikkailun ja väärien ohjeiden jälkeen päästiin lopulta oikealle junalle ja aikaakin jäi reilusti, 3min. Loppu matka menikin sitten ilman ongelmia ja päästiin Moriokaan aikataulussa.

Moriokasta sitten kaupan kautta kohti leirintäaluetta, jossa oli tarkotus pitää välipäivä tai kaksi. Maisemat muuttuvat pohjoisessa kotoisiksi, havupuita, niittyjä ja viljapeltoja. Oli mukavaa vaihtelua polkea oikeasti rauhallisia teitä. Jäätiin ensimmäiseksi yöksi lähelle leirintäaluetta yöksi, jotta ei tarvinut maksaa ylimääräisestä yöstä. Aamulla vuoristossa raikui taas jotain ilmoitusta Japanin murteella ja hetken päästä viereen pysähtyi auto, joka ilmoitti, että alueella on nähty karhu pentunsa kanssa. Päästiin sitten 5km myöhemmin leirintäalueelle, mutta siellä ihmiset opastivat meitä väärin, joten tehtiin sitten vielä 8km ylimääräinen ylämäkitreeni ennen lepopäivää.

Ketjut petti

Pidettiin Moriokan lähellä vuoristossa 1½ lepopäivää. Ei tehty puhtaasti mitään. Pestiin astioita, makuualustat ja luettiin kirjoja. Yritettiin myös ottaa aurinkoa, mutta hommasta ei tullut mitään muutaku iso hikilammikko alustalle 20min aikana. Eiköhän noista rusketusrajoista pääse Suomessa melko nopeasti sitten eroon.

Eilen lähtettiin polkemaan kohti rannikkoa. Ensimmäisenä päivänä päästiin rullaamaan melkein koko päivä japanilaisen köllykän kanssa, joka oli kiertänyt Japania 3kk pyörällä. Matkaa oli kertynyt 4700km, mikä on jo ihan kunnioitettava suoritus. Ongelmana oli ihan törkeä kielimuuri, tyttö puhui yhtä paljon Lontoota ku me Japania.

Viime yö vietettiin tuttuun tapaan joen rannalla. Alkuillasta kaikki näytti hyvältä ja pistettiin nukkumaan hyvissä ajoin. Yöllä kuitenkin sade herätti siinä 1 aikoihin ja huomasin, että penkki oli ilman suojapussia. Ei auttanut ku käydä laittamassa penkki suojan alle, että kulkemisesta tulee jotain jatkossakin. Vettä tuli sitten kaatamalla vaikka kuinka pitkään ja alettiin jo epäilemään joen vetokykyä. Päätettiin siirtää teltta lähellä olevan leikkipuiston katoksen alle. Kamat kasaan teltassa ja kenkiä jalkaan. Kenkiä ottaessa huomasin, että teltta oli 5cm syvässä lätäkössä, oikeaan aikaan vaihdettiin teltan paikkaa. Telttavalinta on ilmeisesti ollut ihan hyvä. Nykyisten kokomusten perusteella voin suositella Marmotin Limelightia, ainakin kesäkäyttöön.

Tänään heräiltiin 6 aikaan ja syötiin aamupala, jonka jälkeen lähdettiin polkemaan vieläkin jatkuvaan vesisateeseen. Matkaa satamaan tuli vain noin 30km, joka ei sinänsä ole hirveän paha matka. Sadetakin hyödystä en ole vieläkään täysin varma, koska takki oli sisältä yhtä märkä kuin ulkoa. Erona on vaan se, että sisällä kosteus on hikeä ja ulkona vettä. Vielä ois 10 tuntia aikaa ennen lautan lähtöä kohti Hokkaidoa. Onneksi on internetin ihmeellinen taikamaailma käytössä.

Tänään myös vaihtuu kartturi, meike on luovinut meidät 90% läpi alkumatkan, joten vaihdetaan nyt vuoroa. Saa nähdä miten Ileltä irtoaa tuo kartan ja tieviittojen lukeminen. Toisaalta homman ei pitäisi olla hirveän haastavaa Hokkaidossa, jossa kulkee 3 isoa tietä ja pienetkin menevät aina samaan suuntaan ison kanssa.

Hiroshima

Päästiin Hiroshimaan 4 päivän polkemisen jälkeen. Eipä juuri mitään kerrottavaa edeltäneistä päivistä, pelkkää polkemista. Välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko. Pääsin myös uimaan mereen ensimmäistä kertaa, Ile ei uskaltanut ku oli vähän ruohoa rannassa.

Hiroshimassa ollaan käyty tsekkaan a-bomb mestat, muttei mitään muuta. Kohta Onseniin pesulle. Huomenna aamulla klo 0628 lähtee täältä juna kohti Tokiota, josta sitten vaihdon jälkeen suunta pohjoiseen, Hokkaidoa kohti. Junan päätepysäkkinä toimii Morioka, josta sitten pyörät alle ja rantaan etsimään sopivaa lauttaa Hokkaidon puolelle. Hokkaidossa sitten suunta kohti Sapporoa.

Tuliset paikat vuonna 1945.

Budjetista sen verran, että ollaan puotettu päiväbudjettia johonkin 10e/päivä. Tuolla rahalla nyt ei osteta mitään muutaku ruokaa. Itellä kusi tänään ku joutu ostaan patterin sykemittariin. Tietysti käytetään enemmän ku käydään onseneissa ja pestään pyykkiä, mutta homman tarkotus on säästää rahaa. Ostettiin tosiaan tänään junaliput, jotka makso noin 240e. Tommosen summan jo huomaa ihan kunnolla matkakassassa, vaikka onhan noihin aina varauduttu.

Beppu

Tultiin Beppuun toissapäivänä Yawatahamasta lautalla. Lauttaa varten piti pakata pyörät kasseihin, että ne saa viedä ilmaiseksi sisään. Ostettiin pyöräkassit Kobesta, jossa sattui olemaan halpoja ja riittävän isoja. Pyörät meni just ja just kasseihin, jotain kertoo tiukkuudesta se, että piti tyhjentää takarenkaista paineet, että saatiin mahtumaan. Lipun myyjät eivät uskoneet millään, että meillä ei ole pyöriä pakkaamatta ennenku hain oman pyöräni lippuluukulle paketissa. Säästettiin 10e ja ihan tulevaa junamatkaa varten pyörät pitää olla pussissa.

Pyörät ja kamat lautalla

Beppuun päästiin ja pyörät kasailtiin. Täytyy se sanoa, että Ile ei ole mikään tekniikan ihmelapsi ja sitä tuli auttamaan etutelineen asennuksessa joku vanha paikallinen mies, ku homma ei oikein onnistunut. Bepussa tuttuun tapaan nokka kohti asemaa ja turisti-infoa, josta tarpeelliset tiedot kartalle. Meidät ohjattiin nukkumaan rannalle tai Bepun keskuspuistoon. Ensimmäinen yö oltiin rannalla, johon tuli keskustasta matkaa 5km.

Ensimmäisenä välipäivänä tarkotus oli käydä pesulla onsenissa ja pestä pyykkiä. Koko yön ja aamun tuli vettä, minkä takia ei lähdetty tekemään isompia suunnitelmia. Onsenina toimi tällä kertaa 1e maksava paikka, jossa oli ihan törkeän kuumaa vettä. Mukava paikka silti, löytyi kaikki tarpeellinen, peili ja kylmää vettä. Siitä suoraan vaan pyykkiä pesemään ja hengailemaan kaupungille. Ei tehty mitään muuta mainittavaa koko päivänä. Illasta suunnaksi otettiin Bepun keskuspuisto, josta oli tarkotus löytää sitten yöpaikka. Sieltähän se sitten myös löytyi pienen hakemisen jälkeen. Teltta pystyyn ja untapalloon.

Toisena lepopäivänä lähdettiin aamupalan jälkeen polkemaan kohti luonnon onsenia, johon kartan mukaan oli matkaa noin 5km. Kohta huomattiin, että koko matka oli hirveää ylämäkeä. Aurinko paistoi ja hiki virtasi. Päästiin onsenille sitten 8.5km nousun jälkeen. Onsen tuli suoraan maasta ja se haisi rikille. Pohjassa olevat kivet olivat valkoisia yms. Onsenin jälkeen lasketeltiin takaisin Beppuun ja syötiin trangiapäivällinen. Tavattiin 5 hengen suomalainen seurue joiden kanssa on vielä tarkotus mennä nauttimaan sushit pyörivään sushiravintolaan.

Ulkoilma Onsen

Huomenna lähdettään sitten suhauttelemaan kohti Hiroshimaa, josta on tarkotus ottaa juna alle ja pöräyttää kohti Hokkaidoa, juna on kyllä helvetin kallis, mutta pakko ottaa, ettei lopu aika kesken. Tässä tänään tulee ensimmäinen kuukausi täyteen ja enää on 1½ jäljellä, ennenku pitäs taas Tokion katuja päästä tarpomaan.

Jotain voisi kirjottaa Japanin ruokakulttuurista. Itsellä nyt ei varsinaisesti ole hirveästi kokemusta hommasta, koska eletään budjetilla ja ravintolat ovat yleensä överi hintaisia. Täällä syödään pääsääntöisesti riisiä ja nuudeleita. Lihoja on yhtälailla tarjolla kun suomessa, sikaa, possua ja kanaa. Mereneläviä tosin on sitten aina miljoonaa erilaista. Perusateria on joko nuudelikeitto tai riisiruoka. Nuudelikeitossa (Ramen) on muutama pala lihaa ja herkullinen keittopohja, jota ilmeisesti tehdään parikin päivää. Riisimätössä on paljon riisiä ja muutama suikale lihaa. Yleensä joka ruokaan lisätään ruohosipulia (tms) ja inkivääriä oman maun mukaan. Käytiin eilen testaamassa pyörivää sushiravintolaa, jossa sushi oli tärkeän hyvää. Hintaa oli 1e / 2palaa, mikä on suhteellisen edullista. Kaloja ei tarvinut edes pureskella, koska ne suli suussa. Raaka mustekala kuitenkin pisti vähän hanttiin, mutta onneksi vielä tässä vaiheessa elämää on tuo purukalusto jossakin kunnossa.

Hedelmät ja vihannekset ovat täällä ihan naurettavan kalliita. Yksittäinen omena tai appelsiini maksaa +-euron, 5kg meloni maksaa 15e. Tästä syystä hedelmät tulee syötyä purkista, jotka ovat jo ihan inhimillisissä hinnoissa.

Me syödään yleensä aamupala ja iltapala omasta katukeittiöstä, eli pääsääntöisesti nuudeleita, tonnikalaa, tofua ja kananmunaa. Sillon tällön ostetaan myös nakkeja hodareita varten tai korvataan nuudelit riisillä. Päivällinen syödään 80% ajasta Sukiyassa, josta saa halpaa riisiruokaa. Perushinta annokselle on 3.5e. Annoksiin saa myös lisähinnasta raakaa munaa, tofua, muutamaa eri keittoa tai pienen salaatin, lisähintaa tulee noin euro.

Matkaseuraa

Käytiin sitten 21.6 maantaina pyörähtämässä Narassa, Japanin ensimmäisessä pysyvässä pääkaupungissa. Siellä on paljon kulttuuria, eli temppeleitä. Ei ihan valtavasti nyt ollut kulttuurifiilis kahden päivän kävelemisen ja Kioton jälkeen, joten jätettiin temppeleiden maksut maksamatta. Käytiin kuitenkin syöttämässä peuroja, joita on Naran keskellä olevassa puistossa paljon. Pidettiin muutenkin vähän rennompi päivä jotta vähän palautus kävelemisestä ennen tulevia polkemisia.

Hei olen peura

Seuraavana päivä oli sitten tiedossa ensimmäinen polkupäivä 4 'lepopäivän' jälkeen. Tarkotuksena oli päästä Osakan ja Koben läpi kohti Shikokua. Päästiin helposti Osakaan ja sieltä joen rantaan, jota pitkin pääsee keskustan ohi. Rannassa meni pyöräilytie, jota pitkin lähdettiin sitten polkemaan. Kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että pyöräilytiet voivat olla huonoja, vaikka ollaankin pyörillä liikenteessä. Siellä oli koko ajan esteitä autoja ja skoottereita varten, mutta niistä ei sitten mahtunut menemään pyörällä laukkujen kanssa, olivat suunniteltu tyhjiä pyöriä varten. Osasta piti nostaa pyörä yli, osasta taas pääsi jotenkin kiertämään. Ihan helvetin ärsyttävää tuommonen.

Rakennus Narasta

Osakan jälkeen lähdettiin poljeskelemaan kohti Kobea, joka oli tarkotus ohittaa vielä samana päivänä. Pysähdyttiin täyttämään vesipulloja ja vessaan paikallisen huoltoaseman pihaan. Huoltoasemalta tuli toinen myyjistä puhumaan meille ja tarjosi automaatista juotavat. Kerrottiin omasta matkasta ja yöpymisestä. Myyjähän sitten otti ja kauhisteli meidän telttailua ja alkoi selvittämään meille Kobesta yöpaikkaa. Jonkun ajan soittelun jälkeen hän sitten kertoi, että Koben katolinen kirkko voisi mahdollisesti tarjota meille yöpaikan. Ajeltiin sitten kirkolle kysymään asiasta ja espanjalainen pappi antoi meidän majoittua kirkon parkkipaikalla. Ompahan tullut tuotakin nyt sitten testattua.

Me ja pappi

Keskiviikko aamuna noustiin ylös ja sama pappi tuli tarjoamaan meille aamukahvit ja leivät. Poristiin jonkun aikaa ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Jonkun ajan polkemisen jälkeen huomattiin edessä joku toinenkin pyörämatkaaja, tokiolainen nimeltä 'Tony'. Huomattiin että ollaan menossa samaan suuntaan ja päätettiin jatkaa matkaa sitten yhdessä. Tony matkaa setänsä vanhalla pyörällä, jossa on 1 vaihde ja muutenkin melko huonon oloinen, mutta matka silti taittuu. Hänellä ei ole mukana juuri mitään, vain vaatteita, vapa ja makuupussi. Meillä on niin paljon opittavaa miten matkustaa pyörällä Japanissa. Illalla päästiin Himejiin, jossa oli 3 päiväset festarit, paikalliset pukeutuivat perinteisiin asuihin ja lavalla oli laulua ja tanssia. Tärkein koko tapahtumassa oli kuitenkin ruoka, joka oli edullista ja paikallista. Ostin itselle “pitsan”, jossa oli kaalia ja mustekalaa. Hyvää ja täyttävää. Ensimmäisenä yönä mentiin nukkumaan sillan alle vain makuupussien kanssa. Yö oli kuuma ja muutamia ärsyttäviä itikoita pyöri ympärillä, joten oli pakko olla koko ajan makuupussin sisällä.

Siitä vähän Destialle puomin mallia

Tony myös selvitti paikallisena, että on mahdotonta päästä Shikokuun pyörällä Koben läheltä, joten meillä taas vaihtui suunnitelma ja suunnaksi otettiin 200km päässä oleva pyöräilysilta, jota pitkin on varmasti hieno polkea. Hän myös katsoi netistä hintoja mahdolliselle junamatkalle Hiroshimasta Hokkaidon lähelle, luotijunalla 350e ja halvempi ratkaisu 250e. Saapa nähdä miten sitten päästään sinne, pitää ilmeisesti vain raottaa kukkaron nyörejä tarvittavan paljon, että päästään Hokkaidoon, joka on itselle ainakin se 1 paikka vaeltamisen ja pohjoisen ilmaston takia.

Tanssia ja laulua

Väsyneitä matkaajia

Torstaina otettiin suunnaksi Kurashikien lähellä oleva joki. Kuulemma hyvä paikka narrata kaloja. Päivä oli kuuma ja iho tummui jälleen vähän lisää. Alkumatka oli melko rankkaa, ylä- ja alamäkeä, mutta lopusta päästiin pyöräilemään tasaista. Hienoa hommaa tuo polkeminen, vaikka välillä puskeekin kylmä hiki, kun vasemmalla puolella on 30cm päässä betoniseinä ja oikealta menee 50cm päästä rekka ohi. Päästiin joelle pimeän aikaan ja nukuttiin taas sillan alla, paitsi tällä kertaa silta oli 15m korkeudessa, joten teltalle oli tarvetta, jotta ei tule yöllä vettä naamaan.

Matkalla

Perjantaina lähdettiin jatkamaan matkaa kohti siltaa, jota pitkin päästään Shikokuun. Päivällä oli kuitenki tiedossa sateita ja polettiin lyhyempi matka. Pysähdyttiin hyvissä ajoin pesemään pyykkiä ja käymään kylvyssä ennen kuin suunnistettiin nukkumapaikoille. Illalla kokattiin myös Tonylle suomalainen ateria, pekoni-jauhelihakastike ja pottuja. Maistu vähän kodilta.

Lauantai meni samoissa merkeissä kuin perjantai, matkaa tuli vaan joku 15km alle, koska vettä tuli koko päivän ja siltojen yli ei huvittanut lähtä yrittämään. Tuntui myös, että Tony oli pikkasen puhki polkemisesta. Yöpaikaksi jälleen sillan alunen. Tällä kertaa kuitenkin vesi nousi siihen malliin, että tunnin unien jälkeen piti lähteä etsimään uutta telttapaikkaa jostakin lähistöltä. Onneksi löydettiin sitten nopeasti puisto jossa oli katos. Katoksen alle vain telttakankaista suojat ja unta 140x40cm puupenkillä.

Tunnen herneen patjani alla

Sunnuntaina päästiin sitten lähtemään Shikokua kohti, aamu oli pilvinen ja säätiedotuksen mukaan sadetta oli luvassa. Eipä auta kuin liikkua, että pääsee johonkin. Lähdettiin polkemaan ja hetken päästä pilvet repesivät ja alkoi törkeän kuuma auringon porotus. Takana oli myös huonosti nukuttu yö, joka alkoi vaatia kuumuuden ohella veronsa, mutta eteenpäin piti päästä. Ylitettiin päivän aikana 6 saarta ja 7 siltaa, joista pisin oli 2.5km. Maisemat olivat ihan törkeän hienot, eipä taida Suomesta löytyä vastaavaa. Päästiin Siltojen Imabariin, josta etsittiin majoitukseksi joen vierestä puisto. Japanin vahvistus nukahti heti kun päästiin perille. Itsekkin söin vain iltapalan ja pistin nukkumaan.

Siltojen ylitystä

Maanantaina oli normaali ajopäivä. Aurinko porotti ja hiki valui norona, vaikka ei oltu päästy edes polkemaan. Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin ja suunnaksi otettiin Matsuyama, josta piti lähteä useita lauttoja eri suuntiin, myös Beppuun, joka oli meidän päämäärä. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki lautat on lopetettu Matsuyamasta Beppuun ja ainoa vaihtoehto oli polkea~80km päähän Yawatahamaan, josta lähtee useita lauttoja. Hyvästeltiin Tony Matsuyamassa, koska hänen lauttansa lähti sieltä paikkaan X. Polettiin ensimmäistä kertaa koko reissulla hukkaan Matsuyamassa. Ylimääräistä lenkkiä tuli noin 10km. Polettiin Nagahamaan yöksi, jossa käytiin suihkussa invavessassa. Hienoa hommaa tämä matkustaminen. Sillan alla missä oltiin myös tuuli jonkun verran. Suihkun aikana teltta oli siirtynyt 10 metriä, onneksi ei silti mereen asti. Yöllä myös herättiin kesken unien, koska teltta tuntui lähtevän ilmaan tuulen takia.

Teltalla oli oma tahto

Tänään ollaan polettu Yawatahamaan, jossa nyt odotetaan lauttaa. Matsuyamasta saadussa aikataulussa ilmoitettiin, että lautta lähtee klo 1030, mutta sekin oli sitten peruttu, nyt odotetaan 3 tuntia lisää. Onneksi löytyi ilmainen netti ja pistoke. Saa päivitetty blogia ja ilmoitettua, että on elossa. Illalla Beppuun, jossa otetaan pari päivää vapaata polkemisesta ja annetaan lihasten rentoutua ja kasvaa.